tuntuu. ettei mikää kestä. tai että se kestää just sen minuutin, ja sit seuraavana minuuttina sit ei olekkaan taas mitään.
kiitos mutta haluisin jotain kestävämpää.
ja joo. jokaselle on varattu oma suunnitelmansa, mutta mie haluisin että siihe miun suunnitelmaan kuuluis muutakin ku yksiö ja yhdeksän kissaa, you know.
okei, olen ehkä vähän pessimisti, mut jos oikeesti tulee sellasia hetkiä et aattelee että joku ihminen on muuttunu, ja että sitä oikeesti kiinnostaa mie ja miun tekemiset, ja sit seuraavassa hetkessä saatki sitten huomata että, hei eihän mulla olekkaan taas ketään, niin pikkasen alkaa optimismi katoamaan. faktaa. ei fiktiota.
elämän tosiasioita ku on että hiiteen mikään hyvä terveys ja työura, jos ei oo sellasta ihmistä jonka luokse sää illalla menet. nää on nää miun prioriteetit. ja sillä selvä. ja mie haluaisin että mulla olis se ihminen jo nuorena, ja että mie vanhenisin sen kanssa. että se olis vieressä vielä sitten ku rollalla pusken menemään, lila baskeri vinossa.
ja niin. kai tuolla jossain joku onkin joka miusta pitää. selvä.
ongelma nmr 1. se ei ole täällä.
ongelma nmr 2. mie en halua ketä tahansa, vaan jonkun tietyn. nirso kun olen.
ja hitto kun ei huvittas antaa periks yhtään. eiks joskus vois mennä asiat niinku mie haluan? :D
elämässä pitäs tehä myönnytyksiä jos jotain haluu. ja jos kyseessä on kaks ihmistä, niin sit kummankin.
ja oikeesti. KUINKA VAIKEETA voi olla päättää että mitä sää tunnet? kai nyt ihminen herranjumala tietää että pitääkö se jostain vai eiks se pidä. tai PITÄS osata päättää että mitä se toinen ihminen sulle merkitsee. aika yksinkertasta luulis ihmiselle olevan et miettii vaikka näin. "hmm. mie oon vapaa, se on vapaa, se tykkää musta, ja mie siitä (??), ehkä voisin seurustella sen kanssa, enkä vaan junnais paikallani."
jos on tehty sellanen dating for super dummies niin tiedän osotteen mihin sen voi lähettää.
kiitos, ja hyvää päivänjatkoa. tää tyttö lähtee kohta kahtomaan konserttia.