Sumuun eksyn, sinua etsin.
Kuunsirppi taivaalla loistaa, minut luoksesi johtaa?
Varpaita paleltaa, onko täällä kukaan?
Hiljaisuus vastaa kysymykseeni, onhan se jo heinäkuu.
Päivää en erota yöstä, vain varjot pitenevät.
Lyhyestä tulee pitkä, vanhasta tulee nuori, tietenkin?
Uni on lohtuni, harmaa on arkeni, sinä olet valoni.
Jos olisit täällä, voisin tänne ainiaaksi jäädä.
Rauha minut valtaa, hetkeksi voin murheeni hautaa.
Lapio jäi kotiin, enkö koskaan opi?
Päähäni eksyy jättiläinenkin.
Loppujen lopuksi, olen itsekin vain muukalainen.
Tyhjyys raastaa, se ottaa haasteen.
Tiedän vain mitä tunnen, sitä on paljon.
Päästäni katkeaa oksia.
Jos musta on väri, täällä on värikästä.
Loitsusi minuun tehoaa, sinua en voi vastustaa.
Historiaan meidät unohdetaan, saduista meidät muistetaan.
Kitka minua lohduttaa, vesi minut puhdistaa.
Vuoret korkeat kohoaa, huippua en voi tavoittaa.
Itseisarvo, ei muka ole negatiivinen?
Tästä yhtälöstä tulee täydellinen.
Enää puuttuu vapaaehtoinen.
Kohtalo saa päättää sen.
Tule lähemmäs, en tahdo nukahtaa.
Maata tätä kauniimpaa en voi kuvitellakaan.
On vain tämä hetki, tästä en saa arvosanaa.
Anteeksi, en ole oma itseni.
Mitä enemmän näen, sitä nopeammin loppuu sanat.
Ylpeä voin olla maastani.
Maasta josta tulen, maasta josta kasvoin, maasta joksi tulen.
Ihminen käsittää sen, tyhmästäkin voi tulla onnellinen.
Eikö millään ole mitään tarkoitusta?
Miksi kaiken pitää olla niin monimutkaista?
Umpisolmuun solmit ajatukseni, ristiriitaan menevät tuntemukseni.
Herään ja taas jatkuu uneni.
Enää kaiku minulle vastaa, voinko mää sua auttaa?
Ei, ei minua voi auttaa.
Senkin lahopää, voisiks sää sit olla hiljempaa?
Savusauna, tonttu vielä yksi kauha.
Itseni tuomitsen kuolemaan, sinua en voi koskaan unohtaa.
En saa unohtaa, voinko muutakaan?
Tunnetko sen, tämä kesä on lumihiutaleiden.
Pitää lopettaa tai aurinko meidät polttaa.
Avasin sieluni, ojenna kätesi, saat oman osasi.
Olenko sinulle vain taakaksi?
Kun matka käy raskaaksi, mistä löydän itseni?
Olen erilainen, näen sinussa tulevaisuuden. Haluatko kuulla sen?
Tiedän vastauksen, paremmin kuin kysymyksen.
Olemmeko me yksin yhdessä?
Ikinä ei ole liian myöhäistä, me olemme enemmän kuin yksi.
Tämä on kesäni viimeinen päivä, koittaako huominen?
En tunne itseäni, tunnetko minut?
Tunnemmeko toisiamme, onko meitä olemassa?
Loppuuko avaruus, nouseeko aurinko?
Sitä kerro et.