IRC-Galleria

Iltaa.

Tänään aloitamme Sadun (Saz-san) kanssa "yhteisblogin" jotta kauniit ja taivaita hipovat ajatuksemme pääsevät oikeuksiinsa. Kirjoitamme siis mielipiteitä, näkemyksiä ja mitä vaan aina vastaten toisen blogiin ja kirjoituksiin jostakin tietysti aiheesta joka varmasti sitten vaihtelee aina usein kun siirrytään asiasta toiseen sivupolkujen kautta.

Minä sain kunnian aloittaa ja aionkin heti ekaksi (kaksi kuppia kahvia nauttineena tietysti) kirjoitella melko paljon esillä olevasta ja itsellenikin tutuksi tulleesta asiasta, eli kirkosta eroamisesta.

Kirkosta eroaminen oli selvää jo 17-vuotiaana, kun sain aivot ja huomasin monia asioita ja muodostin omaa elämänkatsomustani ja maailmankuvaani. Eikä siihen kuulunut kirkko millään muotoa. Näin ympärilläni kirkon vaikutuksen, joka kadunkulmassa (tietäisitte vain kuinka moneen asiaan elämässänne valtionkirkko vaikuttaa) ja jokaisessa ihmisessä. Sitä se valtionkirkko teettää. Minun silmissäni se näky ei ollut kaunis. Olen kyllä ihan normaalin tapakristityn peruskoulun ja kasvatuksen läpikäynyt, myöskin riparilla olin siitä kuuluisasta "se on tapana"-syystä. Ei meille muuta mahista annettukaan. Miksei? Vaihtoehto oli, mutta siitä ei kerrottu. Pidettiin itsestäänselvyytenä mennä riparille kuulemaan kristinuskosta ne kauniit puolet. No, ripari oli ihan hauska, ja kivoja muistoja sieltä jäi.
Kuitenkin, jos omaa jonkinlaista kiinnostusta ylipäätään mihin tahansa uskonasioihin ja alkaa ajattelemaan, jossain vaiheessa ne ei-niin-kauniitkin puolet paljastuvat.

Mutta, mennään nyt taas minuun vaihteeksi. Kirkosta eroamiseni herätti monenlaisia reaktioita ihmisissä, suurin osa kuitenki oli samanlaisia. Äiti ihmetteli suuresti ja tuomitsi minut huomionhakuiseksi teiniksi, isä sanoi että nojoo, eipä sieltä oikein mitään saa niin tottakai saan erota jos haluan.
Kavereiden (ja nuorempien ihmisten yleensä) reaktiot olivat lähinnä tyyliin O_O.
Ihmettelen tätä. Nuoret valittavat miten eivät halua istua uskonnontunneilla, käydä koulusta kirkossa ja mennä riparille. Ja sitten, kun joku astuu toiselle puolelle vastustamaan tätä luterilaisuuden pakkosyöttöä, niin nuoret ihmettelevät. Ei mitään logiikkaa teillä, sori. No okei tiedän kyllä että se johtuu siitä ettette ole ajatellut loppuun asti, ettekä tienneet tätä yhteyttä. Miksi itse tyydytte sitten vielä 18-vuotta täytettyänne urputtamaan miten on vittumaista olla uskonnontunneilla ja kirkossa, ettekä itse tee mitään? Se ei anna kuin naurettavan kuvan teistä. Teidän pitäisi tietää että teidän ei ole pakko mennä kirkkoon, ei missään tilanteessa. Pitäisi ottaa omista oikeuksista selvää ennenkuin alkaa päättömästi angstaamaan kaikenmaailman vääryyksistä mitä joudutte kestämään. Ihminen, joka todella tekee itseään haittaavan asian eteen jotain, sentään antaa vähän paremman kuvan. Ja ihminen, joka todella seisoo ajatustensa takana tilanteessa kuin tilanteessa, antaa kaikista parhaimman kuvan.

Minä erosin kirkosta periaatteesta, en verojen takia. Olisin eronnut vaikkei kirkollisveroa olisikaan. Ensinnäkin, täydellistä uskonnonvapautta ei Suomessa niin kauan saavuteta kun jollakin kirkolla on valtionkirkon asema. Kirkon erottaminen valtiosta saattaa tapahtua kun kirkon kannatus putoaa tarpeeksi (=kirkosta erotaan). Minusta on lisäksi hyvin selkärangatonta kuulua kirkkoon koska "se on tapana". Se nyt varsinkin antaa kuvan että tuo ihminen ei osaa ajatella itse eikä hänellä ole omia ajatuksia. Teki sitten mitä vaan koska "se on tapana" tai "kun muutkin tekee", antaa heti selvän kuvan massamaisuudesta ja pelosta että joutuisi olemaan hiukankin erilainen kuin muut.
Pääsyynä; onko kellään antaa järkevää perustetta sille miksi tukea jotain uskonnollista toimintaa, jonka oppeihin ei usko tai joiden oppien mukaan ei elä? Kuinka moni teistä kuuluu johonki poliittiseen puolueeseen jonka ajatuksia ette kannata? En minä ainakaan kuuluisi, enkä enää kuulukaan.
Lisäksi, aina kun yksi ihminen eroaa kirkosta, se saattaa antaa rohkeutta muillekin miettiä joskus jotain ihan itse, ja jopa tehdä saman ratkaisun vaikka se sitten johtaisi siihen että saatatte hieman erottua massasta.
Mikäli teitä vielä kiinnostaa erilaiset syyt erota kirkosta, suosittelen katsomaan linkin joka on tässä blogissa pari kirjoitusta alempana (eli 100 syytä erota kirkosta).

Ai niin. Jumala ei rankaise teitä siitä että eroatte järjestöstä, joka ei itse juuri enää Jumalaa mieti. Minäkin istun vielä tässä kirjoittamassa tätä ihan terveenä ja hyvinvoivana.


Satu saa jatkaa > Saz-san