IRC-Galleria

^ Tuo on muuten Keijo Ahorinnan tekemä kirja (tutkimus) saatananpalvonnasta, mutta minusta se sopi niin hyvin myös tämän iltaisen tekstini nimeksi että oman käden oikeudella lainasin sen otsikoksi. Hieman eri tarkoituksessa ja huumorimielellä, mutta kuitenkin.
Ahorinnasta itsestään sen sen enempää viitsi sanoa, muuta kuin että itselläni meinasi mennä hermo välillä tuota kirjaa lukiessa. Ja välillä tuli nauru.

Saz kirjoitteli yliluonnollisesta ja vähäsen noituudesta ja siitä, miten kristinuskon mukaan Saatana olisi kaiken sen takana. Nämä "yliluonnollisuudet" usein kiehtovat murrosikäisiä nuoria. Ja koska kristillisessä yhteiskunnassa elämme, ainekset kiinnostuksiinsa nuoret saavat kristinuskosta. Hieman väritettyinä vielä parhaimmillaan. Kristinuskoa vastaan kapinoiva nuori saattaa valita herrakseen sen, jonka uskoo olevan vastavoima, eli Saatanan. Koska hän ei tiedä muusta, kun kouluissakin keskitytään kristinuskon opettamiseen. Jos tämä angstinen nuori tietäisi vaikkapa pakanauskonnoista, hän saattaisi sitä kautta löytää turvallisesti ja laillisesti hyvän uskonnon itselleen. Usein nuo nuoret vaan eivät vaivaudu itse enempää tietoa etsimään, vaan ottavat siitä mikä edessä on, eli kristinuskosta.
Kirkko on kautta aikojen tehnyt erittäin aktiivisesti työtä antaakseen kansalle haluamansa kuvan Saatasta ja pahuudesta. Muut jumalat, noituus sun muu ovat Saatanasta. Tottakai, koska mm. noidat nyt vain sattuvat elämään hieman erilaisten arvojen mukaan kuin kristityt ja näkevät eri asiat arvokkaiksi. Eihän sellainen sovi kirkolle, että joku eläisi eri tavalla kuin he opettavat. Eli Saatanan tekosia kaikki, sillähän siitä selvitään.
Ne keskiajan "noidat", joita vainottiin, olivat suurin osa todellisuudessa vain näitä hieman joukosta poikkeavia ihmisiä, jotka ehkä omasivat kasveilla parantamisen taidot ja viihtyivät yksinään. He elivät mielellään luonnon kiertokulun mukaan ja erillään muista, ja siksi heitä vainottiin. En muista tiedä, mutta minä ainakaan en näe luonnon kunnioittamisessa mitään saatanallista. Asiat vai haluttiin tahallaan ymmärtää väärin kristittyjen piireissä.

Noitia pidetään usein satuhahmoina tai sellaisina suippohattuisina keskiaikaisina pelottavina olentoina, mutta kerron teille salaisuuden. Noitia on edelleen olemassa.
Uusnoituus on ihan nykypäivän "ilmiö", joka kylläkin pysyy hyvin piilossa. Piilottelu saattaa olla ihan hyvä ratkaisu, kukapa haluaisi saarnaajia hakkaamaan oviaan ja huutelemaan sitä miten joudutaan helvettiin. Noidat eivät piilottele siksi että he tekisivät jotain laitonta tai vaarallista, mutta kyllähän jokainen ymmärtää että ei se ulko-ovikaan ikuista hakkaamista kestä eivätkä kristityt aina ole niitä kilteimpiä ihmisiä kun on kyse jostain joka on "saatanan tekosia". Tai ehkä he haluavat vain vilpittömästi auttaa eri polun valinneita saavuttamaan ikuisen elämän. Uskokoon ken tahtoo. Ja kuten viimeksi kirjoitin, kaikki tavallisuudesta poikkeava pelottaa ihmisiä, vaikkei siinä loppujen lopuksi olisi pahuudesta tietoakaan.
Ehkä on myös heti hyvä tehdä selväksi, että (uus)noidalla ei ole taikasauvaa tai suippohattua. Ainakaan yleensä ;) Ne kuvat, mitä tavalliselle tallaajalle tulee mieleen sanasta noita, eivät pidä paikkaansa. Noita ei ole ilkeä, kyömynenäinen ja vanha yksinäinen eukko.
Noituus on yhteyttä luontoon, sen jumaluuksiin ja taitoa osata käyttää niitä oikein ja vahingoittamatta (jokaisella noidalla on toki omanlaisensa näkemys ja uskomukset). Uskoisin, että melko moni tavallinen taviskin on joskus kuullut sanan wicca. Wiccalaisuushan on melko tunnettua uusnoituutta, mutta älkää silti yleistäkö kaikkia wiccoja noidiksi tai kaikkia noitia wiccoiksi. Eronsa on niissäkin. Kuitenkin wiccalaisuuteen tutustumalla saa jonkinlaista suuntaa antavaa viivaa myös uusnoituuteen. Ja voin jälleen kerran sanoa, niissä ei kummassakaan ole mitään saatanallista. Päinvastoin, useimmat wiccat mm. elävät paljon ekologisemmin ja miettivät tekojaan paljon tarkemmin kuin kristityt (joille on valmiiksi annettu ohjeet mitä saa tehdä ja mitä ei, ja muusta ei tarvitse välittää).

Seuraavaksi voitaisiin ottaa katsaus vielä hurjempaan ja pelottavampaan elämänfilosofiaan, joka saa paatuneimmankin kristityn pelosta suunnilleen (no leikki leikkinä xD).
Eikös ole itsestäänselvää, että jos jonkun uskonsuuntauksen nimessä esiintyy itse paholaisen nimi, sen täytyy olla erittäin vaarallista? No tottahan toki, helvettiin kaikki ja asia on sillä selvä. Mutta sori, minä en toimi niin, minä tutkin ja etsin niin kauan että stereotypiat on saatu hälvennettyä ja on faktaa pöydässä ;)
Satanismi, tuo erheellisesti saatanapalvontaan rinnastettu filosofinen elämänkatsomus on tietysti aina ollut punainen vaate kristityille ja sitä myöten myös koko yhteiskunnalle.
En aio käyttää aikaa tässä listatakseni mitä eroa niillä kahdella on, te löydätte kyllä itse paljon sivustoja missä siitä kerrotaan jos osaatte oikeasta paikasta hakea.
Perinteinen LaVeylainen satanismi on ateistista, siinä ei ole mitään varsinaista jumalaa jota palvoa. Ihminen on oma jumalansa. Satanistit eivät siis näe Saatanaa sellaisena kuin kristityt sen näkevät. Se ei ole mikään jumala, se on symbolinen kuva, metafora. Sitä ei siis konkreettisesti ole olemassa. Satanismissa ei välttämättä tarvitse olla mitään yliluonnollista, se voi olla vain käytännönläheinen elämäntapa ilman sen kummempia säätöjä.
En ala listaamaan tässä sen enempää satanismin oppejakaan, niitäkin kyllä löytyy netistä.
LaVeyn Satanic Biblekään ei ole mikään silkkityynyllä pidettävä ylimaallinen teos josta löytyy kätkettyä viisautta (tai no... ;)), se on ihan tavallinen kirja joka on kenen tahansa vapaasti luettavissa jos niin tahtoo. Ei tarvitse pelätä, ette te näe pirua peilissä jos sen luette, tai en minä ainakaan ole koskaan nähnyt. Enhän minä näe jeesuksiakaan peilissä sen jälkeen kun olen lukenut Raamattua.

Tällä tekstillä halusin hetkellisesti murtaa turhia stereotypioita ja tehdä selväksi, että vaikka sillä Saatanalla nyt kuulemma on noita monia ilmentymismuotoja, eivät ne sen kamalempia ole kuin mikään muukaan asia kun niistä vain hieman ottaa selvää.
Eihän niistä pakko ole ottaa selvää, jos ne eivät omaa elämää kosketa, mutta älkää ainakaan alkako laukomaan mitään "mielipiteitänne" tai "näkemyksiänne" asioista sen pohjalta mitä ehkä olette joskus paikallisen seurakunnan kiihkouskovaiselta nuoriso-ohjaajalta kuulleet. Ette te siinä muute tee kuin nolaa itsenne.

Ja uskovaisille; voin kertoa toisen salaisuuden. Teidän ei tarvitse pelätä erilailla uskovia ihmisiä eikä mitenkään suojautua heiltä. Ei heitä kiinnosta mitä te teette, niin kauan kunhan ette heitä häiritse. Enemmän minäkin pelkäisin kiihkokristittyä riehujaa kuin mitä sellaisen tarvitsee pelätä minua, jolla ei ole sellaiselle varmaankaan edes mitään asiaa.


>> Saz-san