IRC-Galleria

Tänään oli sitten se päivä mitä on jännityksellä odotettu koko alkavan syksyn. Vuosipäivä siitä kauheasta tapahtumasta mitä ei olisi koskaan halunnut tapahtuvan. Meillä oli koulussa tänään järjestetty uskomattoman kaunis päivä. Aamulla kokoonnuttiin sööpärinsaliin ja siellä muisteltiin tapahtumia ja puhuttiin muutenkin paljon. Sitten käytiin laskemassa ruusut ja kynttilät muistopaikalle.
Ei sitä koskaan pysty tajuamaan, että miksi näin on tapahtunut, mutta oli kuitenkin hienoa, että asiaa muistettiin näin. Päivällä esiintyi myös Jaakko Löytty (?) & Pekka Simojoki, koskettavia laulujahan ne oli ja kyllä sitä kyyneleet tuli silmiin väkisinkin. Tästä sitä sitten jatketaan elämää päivä kerrallaan eteenpäin taas...

<sydän>Hiljaisuus, mut kuinka voi kaiken unohtaa?
Ja alkaa alusta.
Uskoa ilman lopun tuntua.
Kuinka voi antaa kaiken,
jos ei toista voi koskettaa.