en tie onko musta tullut nyt jo mökkihöpero ja sekoan omiin ajatuksiini, mutta kyllä on outo olo.
luoja, siis voi hyvä elämä.
siis miten ihmiset on niin..itsekkäitä. kyllä huomaa ketä oikeesti välittää ja kuka ei. ainakin tuntuu siltä.
heti kun vähän satuttaa itseään ja ei pysty kauheasti tekemään mitään niin onkin tylsä ihminen. aina pitää olla jotain "meininkiä". eikö koskaan voi vain olla?!
Kysynpähän vain. -.-
Ärsyttää vaan tommonen. tuntee itsensä ulkopuoliseks ja yksinäiseks. kiitos. saavutus sekin, idiootit!
Onneks yks enkeli pelastaa mut. <3 eks ni. kyl se tietää itte, ketä mä tarkotan. toivottavasti. :)
Odottakaa vaan kun parannun. sit varmaan taas munkin seura kelpaa, kun voin mennä tuolla jossain LUJAA! enkä köpötellen. et anteeks vaan ihan kauhean paljon. argh!
Mut joo. onneks mul on se yks. tai pari semmosta jotka pitää mulle seuraa. et kiitos niille kahdelle. ootte enkeleitä. ja onhan mulla sitten nämä kaks mitkä asuukin saman katon alla. :D
tsattaa! I'll be back!