Rannalla odottaa kultainennoutaja, se tahtois leikkimään, Ei näy sita pellavapäistä tyttöä joka joutui lähtemään. kyyneleet silmissä...
Voi kuinka toivoisin niin et hiekka jäis tiimalasiin, vielä mut jokin pysäyttää ja saa ymmärtämään. Vaikka toivoinkin niin ei hiekka jäänyt tiimalasiin. Onni jotain on suurempaa, voisinpa sydamesi pelastaa....
Astun varoen valkoiseen huoneeseen, hiljaiseen... Elämästäs taistelemassa sut nään, paikoilleni jään. Sitruunaperhonen viereesi laskeutuu.
Voi kuinka toivoisin niin, et hiekka jäis tiimalasiin. Nyt kun mut jokin pysäyttää ja saa ymmärtämään. Vaikka toivoinkin niin ei hiekka jäänyt tiimalasiin, onni jotain on suurempaa. Voisinpa sydämesi pelastaa.
Nouseen autooni, katson taustapeiliini. Kuinka pienistä murheista olenkaan voinut valittaa. Sanon itselleni... Ole hetki hiljaa nyt ja olen hetken hiljaa nyt... Nyt kun jokin mut pysäyttää ja saa mut ymmärtämään.
Vaikka toivoinkin niin ei hiekkas jäänyt tiimalasiin. Matkastas silti jälki jää, perhonen viereltäs lennähtää....
Lyhennetty<3