Kivaa, taas tullut vietettyä pääsiäinen melkeinpä pelkällä herkkuruokavaliolla. Suklaamunia, suklaarakeita, suklaapersikkatorttua, kaikkea mahdollista naminamia suklaasta. Niin, ja tuota suklaapersikkatortun ylijäämäkuorrutusta tuli myös maisteltua. Siinä on ainakin sulatettua taloussuklaata ja kermavaahtoa sekaisin. Se on aivan täydellistä. Kannattaa joskus kokeilla. Suklaa on kyllä maailman paras ja pahin keksintö. On se vaan niin ihanaa, mutta samalla myös petollistakin, sillä siihen jää auttamatta koukkuun ja sitten paino nousee, hellurei!
Kyllä sitä muutakin on kuitenkin tullut syötyä kuin vain suklaata. Isosisko päätti, että täyttää ensi torstaina 18 vuotta (wohou!) ja juhlat olivat toissapäivänä, siis lauantaina. Muuten olisi ollut ensi viikonloppuna, mutta minä en ole silloin paikalla, olen siis todella tärkeä. Muah. Mutta kiitos ison siskon synttäreiden, piti leipoa kakkua ja tuli sitä taivaallista kakkutaikinaakin syötyä. Sitä voisi joskus tehdä kakkutaikinaa ihan vain syömistä varten. Mutta siitä tulee nopeasti paha olo. No jaa, sivuseikka.
Mutta tuli sitä eilen liikuttuakin! Päätin ison siskon kanssa kävellä mummolasta (oltiin siellä pääsiäis-aterialla) kotiin. Mahtavaa, siinä tuli puolen tunnin kävelylenkki ja kävelimme sen kaiken lisäksi suhteellisen reippaalla vauhdilla, sillä ulkona oli kylmä. Inhottava takatalvi ja tuuli. Ne saisivat joutaa säilöön ensi syksyä varten. Murmur.