IRC-Galleria

Kyllä nykynuorisolla on helppoa, häh?



Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut

kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli

kun he olivat nuoria.



Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin

suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä

kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi

luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös

töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut

nähdä nälkää.



Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi

nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.



Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten

helppoa nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun

nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka

vannoinkin, niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin

asiat ovat teillä!



Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään

internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja

haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti

kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos,

joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon

ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.



Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa

musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa

koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta

ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja

pilasi koko kappaleen.



Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei,

vaan piti lahjoa joku pultsari ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin,

tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut

muita vaihtoehtoja.



Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus

puhelimessa. Jos olit puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan

puhelin tuuttasi varattua.

Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron näyttöjäkään. Kun

puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla pomo, äiti,

huumekauppias...sitä ei tiennyt.

Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli

jokaisella perheellä yksi.

Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja

johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään,

koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.





Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja

3D-grafiikoita. Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla

laskettava määärä pelejä,kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä

näyttivät lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit

neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä.

Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi

neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä,vaan

sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.

Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja

nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!



Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit

olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se

siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli

telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia nähnyt

mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia!

Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te??

Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä, senkin pilalle

hemmotellut kakarat! Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla

on asiat niin vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoiteltuja, ette

varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!