Tää mun galleriapäiväkirja näyttää enemmänkin avautumispäiväkirjalta nykysin. Ja taas lisään yhden "elämä kaatuu päälle, kaikki on perseestä, epäreiluus kohtasi jälleen elämäni ja mikään ei oo hyvin" -teiniX vinku vinku merkinnän.
Niille ketkä tietää surkuni aiheen, voin kertoa että toistaiseksi ollaan kuitenkin vielä ihan vahvoilla, masennuksesta ei ole kovin vahvoja merkkejä (vaikka sillä kuukauden mittaisella masennuslomalla uhkailinkin). Kunnon purkausta ei ole tullut kuin yksi, ja sekin oli täysin uusi kokemus tällä lähes 20-vuotisella urallani: tuossa salaattia yksin pöpertäessäni sain hillittömän naurukohtauksen itkun sijaan. Kuinka naurettavalta tuntuukaan, että on neljä kuukautta päivittäin haaveillut jostain, ja sitten yhden puhelun jälkeen voitkin unohtaa kaiken. Oivoi. Elämä on yllättävää.
Lähden tästä kohti Tamperetta ja ostan itselleni toisen (ensimmäinen OLI pussillinen metrilakritsia) lohdutuslahjan: uusi kännykkä. Ja lauantai ja sunnuntai kuluukin näppärästi Ylöjärvellä agilityn SM-kisoissa, joten koko viikonloppuna ei ehdi murehdella "turhia". Maanantaihin mennessä onkin jo kulunut niin monta päivää, että en edes enää muista mitään kurjuuksia :)