Tiedättekö sen tunteen kun ei kuulu mihinkä? Kun ei oo kotia. Tarkotan siis THE kotia.
Oon niin täynnä tätä jatkuvaa reppujen pakkaamista ja purkamista. Mihinkään ei voi asettua, missään ei oo omaa pesäkoloa, johon voisi illan päätteeksi käpertyä. Ei oo ryhmiä, ei oo seuroja, en voi hankkia mitään vakituisia harrastuksia, en kuulu harrastus/sosiaaliseltakaan elämältäni mihinkään. Elämä on vaan jatkuvaa matkustamista. Ja saman tyyppinen ralli jatkuu viä ainakin puoltoista vuotta.
Turku -> Huittinen -> Tampere -> Kannus -> Tampere -> Huittinen -> Turku -> Tampere -> Kannus ...jne. Missään en oo kotona, aina loisin toisten kodeissa. No okei, Kansasissa en oo loisena, siellä oon ehkä eniten "kotona". Muttei sekään oo koti. Vihaan sitä paikkaa.
Ei oo taas helppoo ihmisraunion ahdistunut elämä.
Onneks en oo yksin. Helpottaa henkisesti.
Np. Citizen Cope - Fame
(
http://www.youtube.com/watch?v=fdK7FyuIlwA&feature=related )