sua katson kun sä kiljut peilille
vaikka syytönhän se on
aamu vaan on joskus armoton
kun mustat paahtoleivät lentää halki ilmojen
sä nauratko vai itket nauraen
sitä kaikkea juuri se on
tämä arkemme niin koruton
hetket rakkauden, pesii kätköissä sen
sellaista juuri se on
oot iltapäivä ruuhkaan
taas raivannu
väylän kotiinpäin
ja mietin miksi kiirehdimme näin
sä unohdit taas ostaa kahvin sen
ja mä teettää avaimen
mutta korjasin leivänpaahtimen
sitä kaikkea juuri se on
tämä arkemme niin koruton
hetket rakkauden, pesii kätköissä sen
sellaista juuri se on
sä nukahdat taas kesken uutisten
vaikka siellä on ne häät
mä luulen että meistä unta näät
sitä kaikkea juuri se on
tämä arkemme niin koruton
hetket rakkauden, pesii kätköissä sen
sellaista juuri se on
aaaa
sitä kaikkea juuri se on
tämä arkemme niin koruton
hetket rakkauden, pesii kätköissä sen
sellaista juuri se on
melkein
sellaista juuri se on
--.
Jepa jee, töiden jälkeen autokyyti pohjiksesta sssuoraaan Kattilaan, Vinkuli08:n leiri keittiö ja venäläiset pojat odottaa!
noita venäläisiä, niitä mä ihan tosissani jänskään. meiän teltassa nukkuu kaks, Yan 16v ja Michail 48(!!!)v
kiitti näistä.
ainiin, aivopesula-kadotuksen tieltä palailen sitte sunnuntaina, voin ehkä tännekin pienen jutun kirjottaa, jos ne venäläiset on tarpeeksi muikeita.