Voiks enkelinä leikkiä ampiaista ja surrailla kiusaamaan ihmisiä? Minkäväriset siivet sä sait? Voiks niillä lentää? Onks kaikki siellä pilvien päällä tylsän valkoista? Saaks siellä juoda perskännit ja paskoo suklaarakeita alas pilvistä? Voiks niitten pilvien päällä pomppia? Onks siellä kaikki ihan vitun hienoa ja porvaripaskaa? Onks siellä kivaa? Näkeeks sieltä tänne alas? Kuuletko sä mun ajatukset? Pääsetkö sä tänne takaisin katselemaan menoa jossain muussa muodossa? Pitääks siellä pojatkin valkosta rumaa röyhelöhametta? Onko vesisade kyyneleitä, kuolaa vai kusea? Onks pilvet oikeesti hattaraa? Tarviiko siellä elää tietyn kaavan mukaan ja siihen mahtumattomana itkeä ja parkua huonommuuttaan? Onks siellä pelkästää jotain paskoja kirkkomusiikkibändejä? Saaks pilvistä tehtyy partaa niinku saippuavaahdosta? Sataaks siellä ikinä? Harrastaako se herraukkoylijumalapelle oikeesti homopornoo sillon ku näkyy sateenkaaria? Ootsä nähny sen ruman hevilettiäijän joka osas taikoa? Voiks siellä olla ilkeä ja sairastaa sarkasmia? Suojeletteko te mua tältä maailmalta? Onks siellä heseä? Saaks siellä varastaa? Voiks siellä olla tyhmä? Onks siellä ees mitään?
Ellu hei.. Onko sua ees enää olemassa muualla ku muistoissa?
En mä tiedä. Enkelinä olo kuulostaa vaan niin kauniilta ja ihanan kliseiseltä, mutta sitä sä varmasti oot, paitsi että sulla on varmasti jonkunlaiset sarvet. Mutta oikeesti mun tekis mieli tunkea kaikki kliseet kauas ittestäni. Mä oon ihan hukassa. Vaikka tästä tiesi jo pitkään, silti se läsähti lujaa ja kipeästi naamalle ja pasko kitalakeen. Mä tiedän, että sun on nyt helpompi olla siellä missä sä oot. Oli se sitten ikuinen hiljaisuus tai mitä vaan. Elämä nyt vaan on liian monille täyttä paskaa.
Kaikki on ihan täyttä paskaa. Ja mun sanavarastolla on nyt ripuli. Ja mua vituttaa ja harmittaa nii helvetisti. Hiljaa en osaa olla. En nyt.
Mulla on ikävä. Itkettää. Väsyttää. Pelottaa.
Hemmetti. Sä et arvaakkaan miten sä oisit päässyt taas nauramaan kaikille mun tempauksille. Etkä sä varmaan ees ymmärrä miten mä oisin vaikka mistä tahtonut kertoa sulle ensimmäisenä. Enää mä en tiiä, että voiko kenellekkään kertoa mitään. Voiko kenenkään kanssa olla enää mykkäkoulua ilman sitä pelkoa, ettei ehdikkään enää ratkoa niitä pieniä erimielisyyksiä? Mä kyllä tiedän, että sä tiesit mun välittävän aivan helvetisti.
Nyt on taas viisut tulossa ja yks riikinkukko taas sinne menossa. Sä et pääse ees sille nauramaan. Joulukin on tulossa.. Edes synttärilahjaa mä en ehtiny sulle antaa ja nyt seki on jo hukassa. o_o Voi vittu. Oisit ees vähän voinu leikkii ennustajaa ja varottaa, että ehtisin tekee kaiken ennen ku päätät kipata ittes sairaalakuntoon..
Mut. En mä vihanen sulle oo. Mä oon vihanen tälle maailmalle ja ittelleni. Mä oon harvoin vihanen millekkään, mutta nyt mä mielellään hakkaisin pääni rikki ja huutaisin mun tunteet pihalle. Vittuku kaikki osaa olla niin paskaaaaaa. Mulla on ikävääää. Tää sattuu liikaa. Tulisit takaisin ja sanoisit, että helvetin idiootti, sua on kusetettu. Ja nauraist taas päälle ja sit mentäis jätskille ja vimmaan kahville. Jooko?
Psst. Saatana jäit mulle ainaki kahet pullakahvit velkaa!