Mikään ei maistu niin kuin tuijotus tuntuu
Se antaa voimaa yhdeksi päiväksi taas
Kun kääntää kylkeä yöllä saamatta unta
Voi ajatuksiin syvimpiin uppotua
Kuljen vielä raskain askelin
Helmikuun kylmyydessä yksin ja mietin
Haluan lumihangella kävellä
Jättämättä siihen pientäkään jälkeä
On pakko huutaa ettei kipu sisääni jää
Juoksen karkuun pääsemättä minnekään
Musta tuntuu että haihdun ja häviän
Onko musta enää mitään jäljellä