Se, että ihmiset sanovat pitävänsä kauniina, ei saa kuitenkaan tuntemaan itseäni kauniiksi.
Se, että ihmiset sanovat rakastavansa, ei saa tuntemaan itseäni rakastetuksi. Päinvastoin.
Silloin menetän uskoni kaikkeen kauniiseen, kauniiseen rakkauteen.
Ja silloin kaikki kauneus ja lämmin rakkaus katoavat uskon myötä.
Sitä mihin et usko, et voi koskaan nähdä etkä kokea.
Hän ihmettelee etten usko rakkauteen, etten usko välittämiseen.
Hän sanoo, että elämäni tulee olemaan kovin kylmää ja yksinäistä ilman tuota uskoa.
Minä yritän, yritän kovasti. Tahtoisin uskoa, tahtoisin niin paljon.
Hän itse ei kuitenkaan anna syytä uskoa rakkauteen eikä välittämiseen.
Hän ei välitä eikä rakasta, ei muuta kuin itseään. Hän vain satutti ja lisäsi epäuskoani.
Rakastaminen on taito ja rakkaus on onnellinen ihme. Kaikilla tuota taitoa ei kuitenkaan ole. Ne ihmiset jotka eivät osaa rakastaa, ovatko he vajaavaisia ja puuttellisia? Ei, eivät he ole.
He ovat vain erittäin epäonnisia ja yksinäisiä. Entäs ne joilta puuttuu rakkaus?
Hekin ovat hyvin epäonnisia. Kuitenkin se, että osaa rakastaa, ei tarkoita että saisi rakkauden. Tai se, että on rakkautta, ei tarkoita että osaa rakastaa.
Harva ihminen onnistuu saamaan molemmat, rakkauden ja rakastamisen taidon.
Ja vielä harvemmilla ei ole kumpaakaan. On helvetillistä elää ilman rakkautta.
Mutta kuka määrittelee aidon tosirakkauden? Ja miten? Millä?
Ja mistä tietää, että rakastaako toinen ihminen sinua todella?
Nämä ovat kysymyksiä joihin voimme miettiä vastausta ikuisuuden, emmekä silti tule saamaan vastauksia. Oikeita, todellisia ja totuudenmukaisia vastauksia. Rakkaus ja rakastaminen. Määrittelemättömiä, rajattomia,hallitsemattomia ja voimakkaita asioita.
<3