IRC-Galleria

Nyt vaan en tiiä mikä mättää... suhteessa kaikki hyvin, palkkakaan ei oo vielä mennyt, ollaan terveitä ja kissat onnellisia (niin ne ainakin sano). Kaipaanko vain uusia ihmisiä ympärilleni vaiko ihan vaan taas irrotttautumista arjesta (niinku joka saakutan vkl)

Vaiko johtuuko se vain joidenkin ihmisten kylmästä suhtautumisesta vaiko ihan vaan liian onnellisesta elämästä. Omaa aikaa olen saanut siitä ei nyt ole kyse vaiko onko vaan liikaa huolta huomisesta. Ystävän päivä osoitti ettei niitä ystäviä nyt mitenkään liikaa ole... vaan aivan liian vähän!

Ei kovinkaan montaa luotto henkilöä kelekkä voisi syvimmät tunnot purkaa.. yksikin on liian kaukana (tiu missä oot?!) olisitpä täällä.. muuta meiän soffalle =)

Vai onko elämäni liian tasapaksua? vähän actionia, vaiko saanko vain liian vähän posiitivista huomiota? Vaiko alkaako nämä seinät vain kaatua päälleni sen takia kun on niin ahdasta.. vois vaihtaa vaikka järjestystä tai ihan vaan verhoja, jotain väriä näihin taspaksuun siniseen kotiimme..

Vaikko tarvitaanko pienet jalat töpöstelemään tänne lattioille.. kummipoika voi stulla kylään . =) sitä onkin jo kauhea ikävä.. tulis jo kesä niin ehkäpä se mielikin piristyis. Uusia ystäviä tai vanhoja tuttavuuksia tapaan taas lauantaina .. olisitpa sinäkin siellä.. Mutta se on mahdottomuus..

Rupesin taas tajuamaaan mikä mieltäni painaa.. se sama mikä jokusen aikaa sitten.. onko minulla sittenkään sitä omaa aikaa tarpeeksi? Onko tämä vaan joku parinkympin kriisi mikä tulee ku tajuaa että seuraavissa pressanvaaleissa ikäni hipoo kolmeakymppiä? Tuntuu että vuodet vaan katoaa jonnekkin, kaikki menee nin nopeesti.. Vaiko johtuuko sekin vaan siitä että kaikki päivät ovat liian samanlaisia?

Kukapa osaisi auttaa, olisi ihanaa mennä jonku juttusille kuka ei minua tai taustaani tai tuttujani tunne.. saisi avautua ja kertoa syvimmät tuntonsa ja tunteensa, ja saisi vastauksen siihen suureen kysymykseeen, miksi olen täällä? (muistuttaisin että en ole itse tuhoinen)

Pitäisikö kirjoittaa ns. oma elämänkerta tarinan muotoon ja koittaa sillä saada pääni selvitettyä, vaikka sitä kirjaa koskaan valmiiksi en saisikaan taipa julkaistuksi.. mutta ehkäpä tajuaisin sitten oman elämäni tarpeet.. vaiko onko elämässäni vain liikaa ajatuksia? Taidanpa aloittaa kirjouittamaan jotakin ihan vaan omaan käyttöön ikoska turhaa minä sinua vaivaan (vaikka tuskinpa edes olet jaksanut näinkään pitkään)

Nyt rupean ottamaan selvää elämästäni ja sen tarkoituksesta =)
Jotenka oikein hyvää päivän ja viikon jatkoa teille kaikille ja erityisesti juuri sinulle, kiitos kun luit ja johan helpotti =)

Tästä on matkaa vain ylöspäin.. tai nyt tuntuu jo että olen jo hieman korkeammalla =) kiitos ja hei hei

Niu