näinhän tää menee
kun tulee seinä eteen
pimeys täyttää mielen
voisin lopettaa
voisin tappaa
mutten koskaan voi rakastaa
kun se saa sitä mitä eniten kaipaan
sun rakkauttas vailla
niin kipeenä oletan
niin kivun kanssa
viillä ranteet auki
en pysty.
en koskaan saa sua
ymmärrän sen
eikä kipukaan auta
terapia vie mut vain
muistoihin
kipeisiin polttaviin.
vain sylistäsi löysin
rauhan
kun oot poissa ei mulle oo
mitään paikkaa
ja vaikka olet siinä
et lohduta tai rakasta
ja jokainen sana
arvet aukaisee
sinä odotan että aika parantaa
minä tiedän ettei se ole helppoa
annan lyödä ja potkia
niin henkinen kipu hetkeksi
unohtuu
muuta en sanoisi
kuin rakastan sua.