08.08.2005
Maistuu. Suolaista. Ihanaa. Kannan tunnetta mukanani koko ajan, en anna kenenkään kurkistaa sisään. Se on minun oma, palaakaan en tahdo jakaa. Kokeilen taas, se on siellä. Löydän jotain. Samanlaista. Samaa. Minun on jo osissa. Ei sen näin pitänyt mennä. En halua jakaa. Olen lukossa. Ei kiinnitystarvikkeita. Kauhu. Mustasukkaisuus. Pelko. Miten yhdistän palat? Jos menee väärin, on kaikki mennyttä. Pelko. Hiipivä kauhu liikkuu sisälläni. Katson taas. Se on siellä, mutta nyt erilailla. Miten näin? Kenen on osa, mitä en saa? Haluan kaiken. En osaa, en edes isoa osaa, vaan kaiken. Puhelin ei soi. Missä edes pieni osa lisää? En osaa etsiä, en osaa löytää. Katson vääristä paikoista ja satutan. Itseäni, muita, kaikkia, kaikkea. Liikaa. Tukehdun. Poltan liikaa tupakkaa ja yskin keuhkoni pihalle jo pelkästä ajatuksesta. Palat ovat kadonneet. Minne ne hävitin? Liikkuu. Kuohuu. Jännittää. Jännityn. Pitäisikö? Etsiä en osaa, en edes löytää. Jähmetyn, halvaannun. Anna minulle. Ota minut. Yksin. Yhdessä. Ilman. Kanssa. Sinä. Kuolematon kuva verkkokalvoillani. Sinä. Missä minä?