Päädyin sitten pitkästä aikaa kirjoittamaan tänne... syynä erään ystäväni kanssa käymä puhelu.
Tajusin tuossa tänään että minullakin on tuttavapiirissä (entisissä ja nykyisissä) ihmisiä, jotka unelmoivat isoja, mutta todellisuudessa eivät tee paskaakaan asioiden eteen.
He puhuvat kuinka haluavat tulla kuuluisiksi, mahtaviksi ihmisiksi. Pahimmillaan he halveksuvat "keskinkertaisia" ihmisiä, jotka käyvät 8-16 töissä ja raatavat niska limassa päivästä toiseen.
Sitten jos oikeasti miettii, kummalla näistä kahdesta on oikeasti isommat mahdollisuudet päästä rikkaaksi ja kuuluisaksi? Nii-in.
Sekö tekee ihmisestä keskinkertaisen, että sillä on tavoitteita ja niiden tavoitteiden saavuttamiseksi ne opiskelevat, käyvät töissä ja raatavat?
Osa niistä ihmisistä voi olla vaikka miten lopussa henkisesti, itsemurhan partaalla ja köyhyysrajan alapuolella ja silti heitä ajaa eteenpäin joku polttava halu olla JOTAIN. Joku saa heidät nousemaan sängystä, vaikka joku tuntuisi kuristavan heitä sisältäpäin. Vaikka he olisivat eilen tehneet 16 tuntisia päiviä.
Se nyt vaan on se fakta tässä maailmassa, että jos sinä haluat saavuttaa jotain, se tarkoittaa että sen eteen pitää säästää rahaa, tehdä töitä ja tehdä vaikka mitä paskaa, vaikka se ei kiinnostaisi pätkääkään.
Koska joku päivä, sitä pystyy katsomaan itseään peilistä ylpeänä ja tietää tehneensä edes jotain.
...toisin kuin ne ihmiset jotka puhuvat suuria, mutta jotka luovuttavat heti kun joku ei tunnu kivalta.
......anteeksi nyt vaan niin helvetisti jos sattui johonkuhun henkilökohtaisesti, piti vaan saada purkaa päätä kun alkoi vituttaa aika helvetisti asenne "Hain kouluun kun kaveritkin haki ja kun ne ei päässeetkään sisään, ei minua kinosta koulu."