IRC-Galleria

Did my love change you?
Do you suffer from what I say?
Did you ever care what I wanted?
Since all you do, is blame...

You read false lies from my face.
Sins that I never did.
You caused this deep pain.
That I, have now to live with...

Did your love change me?
Yes, it did...
All that I had, I gave away.
Yet you want me to blame?

You think I can stand your charges forever?
That you make my world go back to cold from warm?
All that we have, you want to push from right to wrong?
After all, I think I don't have place where I do belong...

Did my love change your life?
Can my words still make you smile?
Did you ever listen what I said?
Since all you do, is blame...


c. Joni "Nonno" K

Minä, yksin kuljen kohti taivaan rantaa.
Kannan mukanani murheen taakkaa.
Minä, yksin istun, hukutan suruni viinaan.
Vanhat haavat ja tuska saavat odottaa.
Minä, yhä sinulta pyydän, anteeksi anna.
Minä en jaksa, en yksin jaksa!

Suruunko päättyivät onnemme päivät,
minne jäivät, laulut rakkaudesta elämän.
Eivätkä jalat enää pitkälle kanna,
eivät anna, minun hetkeäkään levätä.
Tähänkö minä nyt jään,
lasken pään, halusin aina enemmän.

Minä, yksin kirjoitan hiekkaan.
Merkkejä muistoja siihen viivaan.
Minä, yksin istun, pullo on tyhjä.
Haavat pahenevat, tulee jo kylmä.
Minä, yhä sinulta pyydän, anteeksi anna.
Minä en jaksa, en enää jaksa!

Suruunko päättyivät onnemme päivät,
minne jäivät, laulut rakkaudesta elämän.
Eivätkä jalat enää pitkälle kanna,
eivät anna, minun hetkeäkään levätä.
Tähänkö minä nyt jään,
lasken pään, halusin aina vain enemmän.

Minä, surun lyömä, en kuuntele sinua.
En tahdo enää naruissa tanssia.
Minä, surun syömä, en anteeksi anna.
Minä en jaksa, enkä koskaan jaksa.

Suruunko päättyivät onnemme päivät,
minne jäivät, laulut rakkaudesta elämän.
Eivätkä jalat enää pitkälle kanna,
eivät anna, minun hetkeäkään levätä.
Tähänkö minä nyt jään,
käsiini hautaan pään, itken aina vain enemmän.
Tähänkö minä nyt jään,
Minä, yksin itkeämään, surun syömään elämään.


c. Joni "Nonno" K - Joku random, to be continued, maybe.

See me, how I slowly die everyday.
Pain's forgotten, but scars will remain.
Song so old but rhyme stays same.
Beautiful poem that has no name.

Show me the place so bright.
Where the butterflies leaves at night.
Long lost love led me this far.
To world unseen, I can bury my heart.
That no one will ever find.
To dig it up and say "it's mine"

I know you have seen this place before.
When you couldn't go on, anymore.
Sometimes it's good to rest and dream.
Bury your sorrows to world unseen.

But remember that dream is a dream.
It will never set you free,
like it did to me.
So all I can do is only pretend.
That once more we'll meet in the end.

I lost everything that I didn't have.
In world unseen, rests fallen man.


c. Joni "Nonno" K

So here we are, at the end of our so called love.
After these years my hun, maybe we came too far.
I never wanted it to go like this, but I must let you leave be.
All my days I had one secret, that you were last piece to complete me.

So I always hoped that there would be someone else like you.
That could let me be as I am.
And now when I'm running out of my time.
I wish from bottom of my heart..
..that we meet in another life.

I curse my weakness and that sometimes I can't make things right.
And that all my dreams, they will die.
Seasons change and you will forget me soon.
And then another person is holding you.

Still I knew, that I did let you go.
And I couldn't come back, not anymore.
If we both waited for so long.
It was me that made everything go so wrong.

Last promise that I made..
My heart will always have spot, for your name..
Joni "Nonno" K.

Pientä on pimeys verrattuna sydämeeni minun.
Niin hitaasti se kuolee ja niin minä kidun.
Kukanko lailla se kuihtuu ja tuulen mukana pois kantautuu.
Tuulen mukanako se löytää paikan jonne sitten hautautuu.

Syytämme aina muita emmekkä koskaan itseämme.
Syyttömiäkö olemme siihen jos tulee meidän vuoromme.

Rajatonta on valta niillä joilla sitä on.
Tekevät mitä vain haluaa vaikka moni lie lohduton.
Rahalla yrittävät itselleen muiden rakkautta ostaa.
Pahallako he maksavat jos joku tahtoo kostaa.

Pelkäätkö päivää jona et muista enää eilistä.
Pelkäämättä katsot itseäsi särkyneestä peilistä.

Olen odottanut niin kovin monta vuotta että haavat voisi parantua.
Olen tuhlannut nuo vuodet suotta, asiat alkoivat pahentua.
Jos tunnelissa joskus oli valoa, niin nyt sitä ei enää näy.
Vaikka minä tiedän, jonkun askeleet vierelläni käy.

Pettymys on aina surullista, jos kovasti jotain odottaa.
Vaan tuntuuko vielä pahemmalta, jos mitään ei olekkaan.

Jos ruumiini on heikko niin sitten on myös mieleni.
Enkä jaksa että yhä kiviä sataa tielleni.
Ja niin minä käännyn, aijon jälkiänä palata.
Vain säästääkseni vaivan, muilta pelkonikin salata.

Tie on pitkä ja raskas me tiedämme sen.
Silti on jotain mitä sillä varjelen.
Alla tummenevan taivaan.
Unohda en.


c. Joni "Nonno" K

Minä muistan päivät jotka heitin hukkaan, vaan miksi?
Huomasiko heistä kukaan, kuinka minä niin pelkäsin.
Tuulet kanatavat luokseni sydäntä särkevää lauluansa.
Ja yksin minä niitä kuuntelen, itken siitä tuskasta.

Jos silmäni hetkeksi ummistan, painajaiset minua vainoaa.
En ole nukkunut rauhassa moneen vuoteen, ja tuskin koskaan saankaan.
Ja sinä katselet minua niihin silmiin, näkemättä niiden taakse lainkaan.
Näkemättä sen pelon ja ahdistuksen, jonka hän sai minussa aikaan.

Rakensivatko he maailmaa rauhasta ja rakkudesta.
Jonka nieli viha ja katkeruus, ylpeys ja saituus.
Tuhosivatko he minut samalla periaatteella.
Ettei jäljelle jäisi kuin pieni osa minusta.

Jos vain voisin valita toisen polun, jossa voisin sinua seurata.
Polulla jolla ei ole pelkoa eksymisestä, eikä rakkaudella rajoja.
Mutta jäljet joita minä seuraan.
Ovat johtaneet minut suoraan omaan hautaan.

Minä tiedän että on paljon helpompi olla yksin ja surullinen.
Helpompi kuin että olisi toisen ja oikeasti onnellinen.
On helpompaa olla yksin, kuin sitä päivää odottaa.
Että rakkaasi sanoo hyvästi, ja sinut vain unohtaa.


c. Joni ”Nonno” K 13.03.2008

Saapui maailmaan tuhansien vuosien taivaiden takaa.
Aikoina jolloin ilo sydämessään vielä kulki omaa rataa.
Vaikkei uskonut ikinä hän eikä kukaan.
Että rakastuisi ihmiseen, irvikuvaan.

Nyt on itkenyt sata ja yksi yötä.
Ja yhä jaksaa elämä pientä maahan lyödä.
Mielen täytti suru ja häpeä, eivätkä siivet enää pientä kanna.
Ja vaikka kuinka pyytää, ei hänelle kukaan uusia anna.

Niin peloissaan ettei toivoa enää näy.
Veri naarmut ranteissaan eikä tiedä kuinka hänen käy.
Joka ilta kipu ja tuska antaa enkelin kuolla murheissaan.
Vain herätäkseen aamulla eloon taas kärsiäkseen uudestaan.

Nyt heikkona antaa veren valua eikä tiedä mitä tehdä.
Niin varmana siitä ettei hän koskaan enää lennä.
Kaukana kotoa hän yön pimeydessä hiipien.
Raahautuu takaisin sekaan revittyjen siipien.
Kyynelten antaa hetken alas kasvoilta juosta.
Kunnes illalla on taas aika pienen enkelin kuolla.


c. Joni ”Nonno” K 01.03.2008

My Garden


I look out from window and see how leafs they fall.
I see that sky is empty, no moon, stars.. nothing at all.
I wait that day when sun can rise once more.
I think, my road was too short to walk, and I know..

Leave me be in this garden where I still have my life.
Leave me be in these ruins where is no time.
No pain, no misery, only me and you.
And if I can't survive, here you'll die too.

I look how people are living and pretending.
That they are happy and love is never ending.
So they wait day when fairytales are all real.
I think, my heart is too numb, so how could believe?

Leave me be in this garden where I still can control.
Leave me be in these ruins where love is not real.
No tears, no fears, only me and you.
And if I can't survive, here you'll die too.

Trough the seasons and years, this garden is alive.
These ruins will always remain, memory of my life.
Where all roses are still red, and pain is not real.
And here lies my tomb, my grave, heart's broken seal.

This garden will always remain.
Place where only you knew my name.


c. Joni "Nonno" K

Sankari niin rohkea matkaa vuorten taa.
Saapuu suuren mahtavan lohikäärmeen luolaan ja sen tappaa.
Prinsessan tuli pelastamaan vaan ensin sen raiskaa.
Kuningaskuntaan takaisin saapuu palkkionsa noutamaan.

Ja niin sai prinssi puoli valtakuntaa ja rahaa.
Kuningas kateellisena katsoo kuinka prinssi neitojen kanssa makaa.
Aamun koittaessa kuningas murhattu on, huraa!
Prinssi vallan saa, kansa hukkuu mustaan kuraan.

Ei uudelta kuninkaalta heru kansalle sääliä ei.
Kuinka paljon naurkoikaan kun rutto talonpojat vei.
Suuressa salissa bardin musiikki pauhaa ja olut virtaa.
Kuningas niin mahtava rakentaa itselleen kuuhun siltaa.

Prinsessa itkee yksin puutarhassa ja kuinkas sitten kävikään.
Saapui iso ruma murhamies ja prinsessa jäi maahan sätkimään.
Kuningas niin mahtava siitä hurjasti suuttui vain.
Ettei nurmikolla enää kukkia kasvanut lain.

Tämä on tarina siitä miten meidän monen käy.
Kun raha ja valta meidät lumoaa ja toivoa ei enää näy.
Kuningas niin mahtava kuoli yksin salissaan.
Jäikö kukaan häntä oikeasti kaipaamaan.



c. Joni K

Syy ja Seuraus


Sydän yössä minä juoksen ja nauran
Juoksen ja kaadan nurin jokaisen haudan
Päältäni riisun säälin ja häpeän
Enää en tahdo nähdä sinun elävän
Pysähdyn vasta kun näen sinun kaatuvan
Pysähdyt vasta kun ymmärrät nyt kuoleman saapuvan

Juokse huora, juokse
Unohda muut murheet ja huolet
Itke huora, itke
Sillä nyt sinä kuolet

Olen katsonut sinun juontia ja naintia
Olen säälinyt sinun elämässä kaikkia
Mistä tunnistaa idiootin, huora?
Siitä, ettei ymmärrä vain olla eikä muita nuolla
Olet ollut heikko, ja kanssa monen sadan
Mutta ei enää, sillä nyt sinut tapan

Juokse huora, juokse
Unohda kaikki mitä teit
Naura huora, naura
Tiedät mitä minusta veit

Juokse huora, juokse
Unohda muut murheet ja huolet
Itke huora, itke
Sillä nyt sinä kuolet


C. Joni K. 30.1.2008