Alku
Alku on aina hankala.
Mutta mikä on alku?
Onko olemassa sellaista kuin alku?
Vai onko kaikki vain
entisen toistoa,
ilman mahdollisuutta muuttaa
omaa tai muiden
”kohtaloa”
Alku on aina hankala.
Tämänkin alku on puolessavälissä,
mutta se ei merkitse mitään.
Tämä runokokoelma alkaa tästä,
vaikka onkin viimeisenä kirjoitettu
tämä kohta tästä tekstistä.
PIENI VAROITUS: kirjoitin nämä runoni ollessani mielisairaalassa, olin pistetty täyteen lääkkeitä, kuulin ääniä, näin harhoja, suunnittelin itsemurhaa, kävin läpi elämäni vaikeimpia kokemuksia, eli olin täysin sekaisin. Siksi ne ovat synkkiä, joskus ehkä jopa sairaita, mutta olen sen jälkeen parantunut melko paljon. Laitan niitä yhden päivässä niin pitkään kun niitä riittää. Kiitos lukemisesta, ja pistä kommenttia siitä mitä mieltä olit, oli se sitten risuja tai ruusuja
Ja saatte minulta luvan kopioida runoja, julkaista lehdissä, pistää nettisaitille ym ilman mitään muita vaatimuksia meikäläisen osalta kuin että muistatte mainita mun nimimerkin siinä yhteydessä. En vaadi mitään korvauksia, mutta jos haluat kopioida näitä niin pistä mielellään mulle kommentti ettei tuu lehte lukiessa tunne "tämäpäs kuulostaa tutulta, kukas tämän on kirjoittanut,....MITÄ? ai se oon mä". Niitä on yhteensä n. 50-60, ja jos et jaksa odottaa niin pistä sähköposti osoittees niin lähetän .doc tiedostona, se on parempi kuin tämä sillä siinä näkyy kaikki muotoilut ja osassa runoista ne on aika tärkeitä painotuksen ja viestin perille saamisen takia.
Hyviä lukuhetkiä, toivoo Panu Meriläinen(eli minä)