IRC-Galleria

Totuus
Mikä on totuus?
Onko totuutta olemassa?
Haluammeko edes tietää sitä?
Entä jos totuus onkin jotain mitä me emme halua kuulla?
Jotain joka sattuu valtavasti,
jotain joka pelottaa.
Mutta ihmisen luontoon kuuluu halu tietää kaikki,
ajattelematta seurauksia.
Siksi Eeva ja Aatamikin karkoitettiin paratiisista.
Mutta jumala loi ihmisen uteliaaksi.
Siis onko se ihmisen vai jumalan vika?

Ahdistus
Mitä tehdä kun ahdistaa?
Minä en tee mitään,
oloni on sellainen
että vain toivo nopeasta kuolemasta
pitää elossa.
Se pitäisi saada loppumaan.
Joskus se tuli harvoin, kerran pari vuoteen.
Nyt kun kaikki tulee esiin
oloni on sellainen koko ajan.
Eniten ahdistaa kun kirjoitan.
Pitäisikö siis lopettaa runoilu?
EI!
Sillä vaikka ahdistaa, se pitää saada ulos.
Paineet pitää purkaa, vaikka se luokin lisää paineita

Valo
Valo on ilkeä.
Se paljastaa heikkouteni toisille,
näyttää tuskani maailmalle.
Toivon että valoa ei olisi,
toivon että minua ei olisi.
Siksi huoneessani on aina verhot kiinni,
istun nurkassa silmät kiinni,
Sillä silloin minä voin olla kuin muuta ei olisikaan
kuin minua ei olisi
voin olla pelkäämättä muiden puolesta.
Voin toivoa/ajatella
että maailma pyörii,
ihmiset selviävät ilman minua,
ilman että minun täytyy heistä murehtia.
Mutta valo on, enkä minä mahda asialle mitään.

Pimeys
Pimeys on ystäväni, se on ainoa jonka kanssa
voin vapaasti jakaa salaisuuteni
Toisille pimeys on jotain pelottavaa,
minulle se on ystävä.
Se kuuntelee,
se katselee,
se ei tuomitse,
se ymmärtää
Pimeässä, pimeässä minä voin olla oma itseni,
riisua naamioni,
paljastaa heikkouteni.
Sillä kuka ne näkisi
Kuka kuulisi itkuni
kuka käyttäisi heikkouteni hyväkseen?
Pimeyttä parempaa ei olekkaan,
parempaa ystävää
luotettavampaa ystävää

Rakkaus
Rakastan monia, monia ihmisiä
Mutta minua ei rakasta kukaan.
Minua vihataan, halveksitaan, minusta välitetään ja
pidetään huolta. Mutta minua ei rakasta kukaan.
Miksi?
Pitäisikö minun kertoa avoimesti kaikille tunteistani,
vaikka siinä on aina käynyt huonosti.
Vai eikö kukaan vain uskalla kertoa minulle,
sanoa että rakastaa.
En usko .
Uskon että minua ei rakasta kukaan.
Vaikka joku toisin väittäisi, en usko.
Vaikka tietäisin toisin, en usko.

Viha
Minä olen vihainen mies.
Ja tämä on ainoa tapa pakata viha turvallisesti.
Mutta tämä ei pura sitä, se vain sysäytyy syvemmälle,
Ja minä pelkään, pelkään todella joskus
räjähtäväni kuin pommi
Ja pelkään, että silloin satutan ihmisiä joita rakastan
pelkään satuttavani kaikkia lähellä olijoita.
Viha pitää saada ulos mutta miten?
Yksi tapa olisi purkaa raivo heihin
joista vihani aiheutuu,
mutta juuri heitä minä rakastan.

Vaikeat asiat
On asioita, joista on vaikea puhua,
asioita joiden edessä on muuri.
Se muuri pitää saada purettua,
pato aukaistua.
Mutta se onnistuu vain
tietyllä tavalla,
tietyllä hetkellä
tietylle henkilölle
tietyssä mielentilassa.
Onneksi minä tiedän omalta osaltani
sen tavan
sen hetken
sen henkilön
sen mielentilan.

Itsemurha
Se on asia jota on vaikea käsitellä,
varsinkin jos siihen liittyy jotain
henkilökohtaista:
oma halu,
ystävän tekemä.
Mutta juuri silloin siitä pitäisi puhua
rikkoa aidat.
Sillä sitä ei yksin voi käsitellä,
yksin on sokea puolelle maailmasta.
Avun tulee tulla ulkoa,
mutta avunpyynnön sisältä itsestä.

Aika
Mitä on aika?
Onko se hetkien vaihtumista,
Jotain mikä on mutta mihin et voi vaikuttaa.
Se kulkee eteenpäin,
sitä ei voi pysäyttää
sitä ei voi hidastaa
sitä ei voi nopeuttaa
sitä voi vain seurata vierestä.
Mutta siihen voit vaikuttaa miltä se aika tuntuu muista,
mitä teet
mitä sanot
miten käyttäydyt.
Ja ehkä autat jotakuta selviämään ongelmistaan.

Elämä
Elämä on kaikkea: surua, tuskaa, kuolemaa,
iloa, rakkautta, apatiaa,
erilaisia kokemuksia kaikesta.
Mutta onko olemassa tila, jossa
elämä
ei
ole
elämisen arvoista?
Eutanasia, armomurha.
Onko se silloin kun
olet neliraajahalvaantunut
vai silloin kun olet koomassa, aivokuollut
silloin kun olet masentunut ja tekee mieli vetää ranteet auki.
Vai onko eutanasia
sallittu koskaan?
Onko elämä sittenkin niin suuri lahja,
jotain ainutlaatuista,
uniikkia.
Ehkäpä.
Mutta sano tuo
halvaantuneelle,
aivokuolleen omaisille,
masentuneelle
kun itselläsi menee hyvin.
”tunnen tuskasi ”
on jo niin laimea ja lattea
klisee,
että sitä ei kukaan ota vakavasti.
Joten onko se oikein?