IRC-Galleria

Jooh, täytyy kyl myöntää et vuodet vaan menee nopsempaa ja nopsempaa mitä "vanhemmaksi" tulee..
Ku juuri tänään esimerkiksi muistelin pikkusiskoni Miian ristiäisiä..ja nyt hän pääsi jo ripille (10.6.2007)..
Siis apua!!

Ristiäiset jäi mun mieleen monestakin asiasta... käytin juhlissa ihka ensimmäisiä vaaleanpunaisia korkokenkiäni..vaikka ikää oli silleen 9 vuotta :D Ja sitten juhlissa, piti olla koko ajan siskon vieressä jos vaikka hän tarttee tuttia tai sitten jotain muuta...ihan mitä vaan...

Muistan ku Miia oli sellanen pikku tytteli joka naureskeli koko ajan kun isosisko yritti naurattaa jollain ihmeen kartalla jossa oli viivoitin :D
Ja nyt sitä Miia on jo kaunis nuori nainen... ei siis voi olla totta...
No elämä on.. täytyy nyt vaan yrittää ymmärtää...
Tunnen itteni niin vanhaks..vaikka hyvä kun ite edes ole vielä täyttänyt 24 vuotta :D Ja enhän mä tunne itteäni vanhaks.. silloin vaan kun pikkusiskot on ympärillä :D

Jooh, mutta tarttee tunnustaa... Olen ylpeä siskostani Miiasta. Tunsin sitä ylpeyttä kun näin hänet kirkossa kaapu päällä... Että Miiakin sitten pääsee ripille ja alkaa taas ihan uusi elämänvaihe (tai niin mulle sanottiin rippikoulussa). Mutta tietysti olen ylpeä Miiasta, mitä tahansa hän tekeekään... ja rakastan pikkusiskoani aina.
Miia on upea ihminen ja mahtava luonne....

Mutta juuh, tässä nyt on Miialle omistettu värssy jonka kirjoitin hänen onnittelukorttiinkin...


Kuin eilisen muistan sen
kun kastepuvussa sinut näin.
Niin pieni ja vauvantuoksuinen,
olit pikkusisko sylissäin.

Vuosien huomaan vierineen,
tänään taas valkoiseen pukeudut.
Vie askelees kirkkoon hiljaiseen,
on kastepuku albaan vaihtunut.

Miten neuvot parhaat antaa voisin,
ei puolestas elää voi kukaan.
Sulle polun turvallisen soisin,
ja suojelusenkeleitä mukaan.