IRC-Galleria

Vedin sellaisella apinan raivolla joogaa, että nyrjäytin kaikki mahdolliset paikat. Jestas, nyt kolottaa.

Täällä on K-U-U-M-A, mutta myös oikein kaunista. Ja haisee pahalle. Ei ole ikävä kotiin. Vielä.

Sain hyvää palautetta töistä, kehuja on aina kiva kuulla. Teen mie jotain joskus oikeinkin.

Kävin tänään Lahdessa. Ihan nopealla pikavisiitilla, ensimmäistä kertaa sitten...en edes muista. Tuli kovin nostalgiset fiilikset, kävin mielessäni läpi muistoja Lahdesta. Tuli ikävä. Tuli ikävä sitä, kun istuskeltiin Anun kanssa Saksalassa puistossa pussikaljalla 20 asteen pakkasessa. Tuli ikävä sitä aikaa, kun kävin ala-ikäisenä (ja täysi-ikäisenä) Hillissä ja jorailin itseni hikeen joka viikonloppu Annen, Anun ja Nooran kanssa.Tuli ikävä sitä aikaa, kun pääsin laillisesti Divaan ja siellä ulkoilutin Annen neuletakkia, kun Anne itse joutui ala-ikäisenä jäämään kotiin. Tuli ikävä aikaa, jolloin seurustelin Jessen kanssa, ja ehkä jopa tuli vähän ikävä aikaa, kun seurustelin Kallen kanssa ja kun mulla oli oikeasti elämä ja kavereita. Paljon kavereita! Ikävöin aikaa, jolloin Annen kanssa raahauduttiin pääkirjastolle siivoamaan viikonloppuna aamuyöllä ja tehtiin nopeusennätyksiä lattianhoitokoneella ja kaivettiin paskapöntöt auki. Ikävöin aikaa, jolloin kuurasin kaupungintalon vessoja ja aikaa, jolloin kuurasin pelastuslaitoksen kundien huoneita ja sain seksuaalista häirintää Luigilta ja Ruuskalta. Ikävöin aikaa, jolloin raivoisan bileillan ja -yön päätteeksi raahauduin puolikuolleena uimikselle töihin, istuin hetkeä ennen avaamista uimiksen takapihalle raikkaaseen kesäilmaan katsomaan auringonnousua ja kuuntelemaan linnunlaulua. Ikävöin aikaa, jolloin jouluaattoöisin kömmin vanhemmiltani omaan kotiini autiossa kaupungissa ja polviani myöten lumessa. Ikävöin aikaa, jolloin Tiinan kanssa lintsattiin aina kirjanpidon tunneilta ja jouduin uusimaan kokeen ja kurssinkin muutamaan otteeseen. Ikävöin sinkkuiluaikojani, jolloin sain ihastua vapaasti keneen tahansa ja viedä kotiini yöksi kenet halusin. Ikävöin aikaa, jolloin olin hetken työtön ja istuin päivät Jussin kanssa La Vidassa kokiksella ja höpöteltiin mitä sylki suuhun toi. Ikävä on myös aikaa, jolloin Tompan kanssa kokeiltiin uusia asioita ja nautittiin niistä. Ikävöin aikaa, jolloin pystyin menemään toiselle Tiinalle kuin omaan kotiini, vuodattamaan huoliani ja syömään maailman parhaita mokkapaloja. Ikävöin aikaa, jolloin kamujen kanssa makoiltiin Kariksen rannassa aamuöisin ja laulettiin keuhkot rikki. Elin silloin elämääni täysillä. Tälläisella hetkellä, jolloin kaikki hyvä ja paha on jo jäänyt menneisyyteen ja elämästä on tullut elämätöntä, tulee ikävä.

Mie kastuin ainakin sata kertaa yhden viikonlopun aikana. Mutta tulipa perusturistischeissenähtävyydet juostua läpi ja sitten pääsikin lööbaa Camden Towniin, siellä se sielu lepää. Cyberdogin liike oli ihan parasta. Kotona oli ihan väritöntä nyt. Tahon takas...kuka veis mut sinne?

Huomenna pitäisi pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä Lontooseen. Ei siinä mitään...innoissani reissua odotan. Menisi vaan tämä flunssa ohi. Pärskis ja moro, menenpä vetämään tripla-annoksen Panadolia.

Thailand calling, jei! Kesäkuussa startataan.

Syöminen on saatanasta, kunpa ei tarvitsisi ikinä syödä mitään!!

Minulla on suunnitelma. Sen avulla toivottavasti ratkeaa moni asia, jotka ovat mieltä mustanneet. Tervetuloa elämä!