Se hiuskiehkura
oli musta.
Vaan ei musta kuin yö
pikemmin kuin sun sielusi.
Neljän sormen kosketus
oli jotain taianomaista.
Eihän viidettä sormea
ollut olemassakaan.
En mä muistanutkaan
mihin katosit sinä aamuna.
En mä tajunnutkaan
mistä löytyisit seuraavana.
Jäiden seasta, kylmänä kuin talvi.
Koskemattomana kuin ensilumi.
Kuka hullu uskoo rakkauteen?
Eiku
kuka hullu uskoo kuolleisiin?