IRC-Galleria

Enkku 5
Yritystieto 4

HIHIHhhihihhihihihi.
Ollaan parhait Hannan kaa <3

Tulit taas mieleeni, kun törmäsin seuraavaan vitsiin:

SPR-työntekijä näki Somaliassa krokotiilin jonka suusta pilkotti somalin
pää ja totesi: "vitut nää mitään apua tarvi! Niillä on Lacosten makuupussitkin!"


Mun mielleyhtymät joihinkin ihmisiin liittyen on kovin kummallisia.

Ja sit alko ahdistaa ku wowittaja veljellä on enemmän sosiaalista elämää ku mulla.

Voi jumankekkana, näin taas niin häröä untaki ettei tosikaan! En tajua miten siinä oli ees niin paljon asioita ja ihmisiä ja huuuu, oli taas iha tosi kivaa herätä ku oli iha WTF-olo ja koko uni oli käytännös pieniä nopeita kuvia ja hohhoijaa....

Oltiin opistolaisten kanssa voitettu joku kilpailu, jossa palkintona oli se, että saatiin helvetinmoiset bileet.
Lopputulos: Manta & Elina harrasti mutapainia, Linda sukelteli pehmolelumeressä Tellun ja Tanjan kanssa, Minna pelas sakkia Dalai Laman kanssa, Max otti aurinkoa riippumatossa, kunnes Eemeli ja Ina keksi "hyvän läpän" ja sytytti koko paskan tuleen, Mari, Teija, Suvi ja Kalle veti jotai letkajenkkaa semmoses ihme vihreessä hyytelössä ja mä leijailin sellasella pilvellä ympäriämpäri ja puhaltelin saippuakuplia Hannan kanssa.

Oujee.

Että kyllä se ottaa aikansa.

Tuleekohan koskaan edes vähän melkein tasapainoisen oloista ihmistä musta?

Nojah, Siperia opettaa. Uudestaan ja Uudestaan, kunnes oppi menee perille.
Tasapainoiseksi se ei kyllä opeta.
Ja sit ku oppii koko ajan uutta niin ei sitä sitten kyllä voi olla tasapainoinen, kun ei se oppi niin tasaisesti tule.

Vastaus lienee siis ei.
Paitsi aina voi teeskennellä!

Kun nyt kerta on selitettty jo vaikka mitä niin jatketaan samaa rataa!

OON RAKASTUNU!!!!

Oon löytäny uuden addiktion sanoista, vaikkakin nyt kyse on kylläkin lauseesta.
Viimeisin sana, johon tosiaan addiktoiduin oikein kunnolla, oli verbi "raiskata".
Mutta se on nyt jo menneen talven lumia!

"Onko sulla paha olla mun kanssa?" / "Miks sulla on niin paha olla mun kanssa?" /
"Mulla on paha olla itteni kanssa."

Ajatelkaa! Ne kaikki

eleet
ilmeet
tunteet
hahmot
tilanteet
äänenpainot

Ne kaikki monimuotoiset mahdollisuudet!

Ja tulee semmoinen kamala AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAW reaktio, kun mietin.
Apua-apua-apua-apua! Etenkin ne hahmot ja ne eleet ja aaaaw, ajatelkaa nyt niitä katseita ja tilanteita ja AAAAAAAAAAAAAAAAAAW!

Mul on ihan muhkumuhkumuhku olo, kun ajattelen tuota. Voisin kirjottaa yhtä dialogia kerta toisensa jälkeen eri paikkoihin sijoittuen ja ah!

Se hetki, se herkkyys, se rikkoutuva hiljaisuus! Ne vähäiset sanat, se hiljainen ääni, ne kosketukset, ne katseet, ne tunteet! Se hajalla oleva ihminen, se huolissaan oleva ihminen, se joka vihaa itseään ja se joka rakastaa sitä joka vihaa itseään ja ajatelkaa! AJATELKAA!

Se hetki, se riita, se rikottu peili! Ne huudetut, kirosanoilla voimistetut lauseet, se hiljainen ääni kun jotain menee rikki sisällä, ne raivoavan sielun kosketukset, ne tuliset vihaiset katseet, ne TUNTEET!
Se hajalla oleva ihminen, se joka ymmärtää liian myöhään tekojensa vääryyden, se menettämisen pelko, itsensä pelkääminen, viimeinen epätoivoinen pelastusyritys - ja niin se toinen ihminen, pienenä, heikkona, merkityksettömänä, mutta kuitenkin - AH NIIN IHANAN - vahvana, taisteluhenkisenä ja päätöksien edessä uhmakkaana seisova IHMINEN!

Se koti, se lumisade, se auto, jonka tuulilasiin pirstoutuvat pilvien kyyneleet. Se katuvalo, joka valaisee pienen osan näyttämöä, se vastamurhattu huora kuolleena kadulla (Siis SOOOOO hot - ajatelkaa mies huutamassa naiselle, jonka on just tappanu "Onko mun kanssa niin helvetin paha olla?"), autio ranta ja tähtitaivas, nuotiopaikka, hautausmaa...

OON RAKASTUNU!
OOOOON RAKASTUNUT!!!!!

Mä sulatin mun suklaat, ku heitin ne digiboxin päälle.
Se siitä Mariannefazersuklaasta :(

Ja multa loppuu kohta kaakaolikööri. Yhyy! *itkuparkuvinkuvonku*

PS. Alan koht parkuu, mut ei se mitää. Tajusin, etten tajuu mitää oikeesta elämästä ja oon iha vitun sekasin (sillaihienostitietteks!), mut HEI! Ei sekää mitää, ku oon sentää ehkäjopa hyvä tyyppi!?

En osaa enää ees angstata kunnolla. Vittu. Ja must o tullu vitusti liian herkkä. Että tuplavittu.
Niikusemmone... Anti-Nuuni! Tietteks semmonen tunteikas! Tai... sillee... epänuunimaisesti tunteikas!
Ei saatanan saatana, nyt joku roti tähänki hommaa. Mähä oon kohta ihan ku kaikki muutki - eihän se sovi. HAHAHAHA! Vittu oisinki, ois elämä vitusti helpompaa. Miettis vähä vähemmä ja pilais elämänsä vähä helpommin. Mut eeeeei, mä kyl tykkään tästä et istun penkil ja pohdiskelen asioita. Sinänsä, kun miettii. Sitä tulevaisuutta siis!

Siis koska mustahan tulee vielä tositositosi hyvä kirjoittaja ja joo. On ihan hyvä, että kaikki ihmiset ei tiedä minkälaisia juttuja, ajatuksia ja tarinoita niihin kietoutuukaan mun pään sisällä - vois olla aika törkeen hauskaa joillaki...
Niin, asun sitten yksinäni jossain joidenki elukoiden kanssa ja kirjoittelen niistä asioista, joita olen siellä penkillä istuessani pohdiskellut. Toisaalta, jos en ole varsinaisesti KOKENUT mitään, niin siitä tulee melko pinnallista paskaa. Ehkä? Paitsi, minähän nyt olen niin viisas ja mikä-ikinä-se-sana-olikaan, että ei oo vaikee asettua asemaan mihinkään!

Voin sit viel samaan syssyyn avautuu, et jos joku ei tienny, ni pelkään joka vitun päivä, sitä päivää joka lähestyy kovaa vauhtia. Sitä, mihin piti olla vielä vittu mooonta vuotta, mutta eipä vittu oo, ku vuos vaan! Tai puoltoista! Eikä KETÄÄN kiinnosta. KETÄÄN! Edes niitä, joita pitäs kiinnostaa, että mä meen vittu mielummin junaraidejauhelihaks, kuin sit tonnejonneki silloinjoskus. MUTTA ANTEEKSI, EI SAA VALITTAA NIIN KAUAN KUIN ON HENGISSÄ! (jes opin angstaa taas!!!!)
Elämänlaadulla ei sit oo mitää vitun väliä - ottakaa huomioon :)
Niin, että siinä vaiheessa viimestää ku tervehdin leikkauspöytää joskus vuoden päästä niin mun mieli sanoo POKS ja sit se oliki se elämä siinä. Mut mitäs vitun väliä, HEI KAVERIT, OON ELOSSA!!!!

Ja sit viel;

Pitää olla joko helvetin kaunis, helvetin ruma tai helvetin omituinen. Arvatkaa mitä mä oon?

Tää on (melkein) majjulle omistettu mysteeri, joka tosin on ratkaistu.

Tajusin tässä, kun päädyin kuuntelemaan Tehosekoitinta, etten vihaakaan sitä bändiä.
Vaikka olen niin kovasti vakuuttanut kaikille ja kovasti ollut itsekin sitä mieltä.
Mutta tässä kuunnellessa totesin, että perhana, näähän on niitä biisejä mitä oon kuunnellu tossa pienempänä, pölliny levyn siskolta sen suurempia tajuamatta kyllä mistään mitään. Hah!
No, ihan kuin olisin muistanu puoliakaan mitä oon noiden siskojen takia kuunnellut.
Aloin sitten pohtia, että mitäs helvettiä, mistä sit on tullu se, että yhyy paskaa?
Merisiili ratkaisi tämän pulman - mä vihaan sitä vitun asfaltti polttaa kappaletta. Se on ihan kamala!

Toinen mysteeri, mutta se on ratkaisematon, on semmoinen kauppareissuihin liittyvä.
Kun ostetaan vaikka perunoita tai tomaatteja tai vaikka mandariineja ja lätkitään ne sinne pussiin, niin yleensä se solmitaan, eikö? No, ainakin MULLE on opetettu niin. En vaan tiedä KUKA on mulle opettanut sen, kun mun ÄITI ei IKINÄ solmi niitä pusseja ja perunat lentää kaikkialle ympäriämpäri ja huiskistiluliluteitoiskis!
Ajattelin, että ehkä isovanhemmat (äitin puolelta) on opettanu, mutta miksi se taito olisi hypännyt yhden sukupolven yli? O__________o
Kysymys kuuluu: Kuka helvetti siis on joskus pienempänä aina painottanut mulle, että jumalauta solmi ne jumalavitan pussit, ettei ne tomaatit ja perunat leviä ympäriämpäri!?
Äitikään ei osannut vastata tähän ja SE on outoa.

Oikeesti.

Miks kukaa ei kertonu, et tämmöne "istunpa koneella ja vedänpä kännit"-lauantai vois olla ihan hauskaa!

Helvetin hyvää musaa!
Helvetin hyvännäkösiä miehiä tarpeen vaatiessa (ja vähän naisia)!
Loistavaa seuraa!
Juotavaa!

Mitäs muuta sitä nyt tarttis?
OK, mut siis mitää semmost mikä on oikeesti todellisuuden rajois...

Eilen oli kivaa, kivaa, kivaaaaaaaaaaa! ^_______^

Oli kivaa, kivaa, kivaa nähdä FORMLESS ja atilia ja jeejejeejeejejejej, oli siistii!