IRC-Galleria

Minä revin ojentamasi setelit.
En kaipaa saastaisia almuja.

Minä poltan lahjoittamasi ihon.
En kaipaa saastaista häkkiä.

Minä viillän värittämäsi silmät.
En kaipaa saastaista sielua.

Minä puren ompelemasi kielen.
En kaipaa saastaista elintä.

Minä unohdan Sinut, Itseni.
En kaipaa saastaista ystävää.

Joomoieinäin.

Unohdin!

Tokio Hotel - Spring Nicht (Majjun vika, mut ei se haittaa ^^)

Ja sit sit sit Billy Talent - Devil In a Midnight Mass

Namnamnam!

Tää biisi sulattaa aivot :'D

My Chemical Romance - Dead!
My Chemical Romance - Teenagers

Hups.

Heeeiii mä pistin karkkitilauksen taas kaverille. Arvatkaa ketkä saa kärsiä niistä? No ne ketkä viime vuonnakin ja ehkä muutama muukin! ;)
Pitää varmaan kohta päättää minkä värisen kakun mä haluan (mustan) ja mähän muuten teen sen - kukaan ei sitä multa estä prkl!
Ainoo vaa et stereot hajos niin tarttis jonku radion, että vois popittaa musiikkia. Tai siis polttaa MCR:n Teenagers 10 kertaa ja Dead 10 kertaa ja kuunnella sitä cd:tä. Noeioikeesti. Se olis jo liian tylsää - mun mielestä.

Ei kai huomaa, että mä koitan olevinaan olla tosi innoissani siitä, että täytän 18 vaikka oikeasti mua ei kiinnosta vittuakaan? Aivan. Loistavaa. Olen läpinäkyvä, kuten aina. No mutta ei sillä väliä. Kai sitä pitää yrittää kehittää aina jotain, että jaksaa päivät läpi. Mitäköhän mä keksin sit ku synttärit on ohi - tiedä häntä. Mut se onki sit sen ajan murhe!

Mitäköhän mie tahtoisin. Tahtoisin kielilävistyksen. Semmoisen mie tahtoisin! :] Siihen rahaa. Juu.

Harhaluuloja harjaantuneille.
Harhaa harmaahapsisille.
Harhailua haulikoilla.
Hakattuja hampaita.
Halattuja, hempeitä.
Hassuja hajuja.

Niin tuotanoinniin, nyt tää menee taas tähän. Kivakiva!

Sormet hivelivät pölyistä tietokoneruutua jättäen jälkeensä haikeat jäljet. Katse oli lukkiutunut liikkumattomaan kuvajaiseen. Niin kaunis, niin hauras.
Kärpänen pörisi jossain ikkunan lähellä, mutta uskaltautui pian tutkimusretkelle muutaman ystävänsä sekaan. Nainen ei kuitenkaan huomannut siivekkäitä asukkeja, ennen kuin ne erehtyivät laskeutumaan ruudulle. Sydän jähmettyi hetkeksi kyyneleiden virratessa kalpeille poskille.
”Menkää pois. Älkää viekö häntä minulta”, sanoivat kuivuneet huulet niin hiljaa, ettei sitä olisi ihmiskorvalla pystynyt kuulemaan.
Kärpäset vilkaisivat naisen nääntyneisiin silmiin ja surahtivat lentoon. Ne aistivat kuoleman hajun eivätkä halunneet sen päätyvän kohtalokseen.
Pieni huone, joka oli muotoutunut hänen koko maailmakseen, oli hiljalleen alkanut täyttyä villakoirista ja hämähäkinseiteistä. Seinät sylkivät yksinäisyyttä naisen alastoman vartalon ylle, mutta hän vähät välitti. Hänellä oli siinä hetkessä kaikki mitä tarvitsi elääkseen.

Kauniit vievät kaiken maailmasta, vievät pahuudenkin pois.
Kaunista ei ole katseltavaa se minkä kaunis aina saa,
kaunista ei ole katseltavaa se minkä kaunis menettää.
Ei kaunista ole katseltavaa tässä maailmassa
oikeasti laisinkaan.
Ei oikeasti laisinkaan ja siltikin niin väärin sanoin, niin väärin teoin, tuntuu, että kuitenkin olisi.
Vaan mikäs henki se Sinuakin vaivaa? Riivaaja iänikuinen, iskenyt kyntensä kylkiisi ja raapinut ne verille. Vai itsekö sen teit? Arvasinhan sen. Sinä et halua olla kaunis.
Haluat olla ruma kuin kaikki muukin tässä maailmassa ja hukuttautua siihen utuiseen maisemaan, joka suojelisi sinua kaikelta kauniilta. Kaikelta siltä mikä loppupeleissä iskee veitsen selkään ja huutaa nimeäsi sysipimeässä metsässä. Siltä kaikelta, jota ei oikeasti ole, sillä kaunis on kuollut aikoja sitten. Eikä silloin kaunis voi viedä pahuutta pois.
Etkä sinä voi viedä pahuutta itsestäsi pois. Et noilla epätoivoisilla yrityksillä peittyä mansikan ja puuterin välimaastoon. Et esittämällä kaunista. Et olemalla kaunis. Sinä et vain pysty siihen.

Heikko ihminen. Käänny, luovuta ja mene pois.
Iske veitsi vasten rakastettavia kasvojasi, viillä silmäsi itkemään. Anna naurusi kukkia vapaasti ensimmäistä kertaa ja huomaa, etteivät rypyt saavuttaneetkaan sinua tänään. Huomaa, että se mitä luulit kauniiksi olikin rumaa, ja kaikki ruma onkin kaunista.
Huomaa kuinka kaunis maailma olikaan. Ja sinä päästit sen käsistäsi pois vuolaana virtana. Itse, omasta tahdostasi.

Huomaa, kuinka kaunis maailma onkaan.

Voisin väittää jonkinasteiseksi hulluudeksi keittää kahvia itselleen ja luulla keittävänsä vähintään neljälle. Tai edes kahdelle.