IRC-Galleria

Mistä se tulee?
Tarve satuttaa itseään.
Veri, joka ilmestyy kädellesi kuin tyhjästä.
Kylmä, keskellä Auringon paahdetta.
Kaipuu, keskellä ihmisjoukkiota.

Mistä se tulee?
Paha olo keskelle hymyjä.

Ja ennen kaikkea, Miksi?

Tein minilumipingviinin! :)

Miksi tämä ihminen ei pysty itkemään itseään niin pieneksi, ettei maailma enää näe Häntä?
Niin pieneksi, ettei Hän enää itsekään löytäisi itseään. Lähtisi vain tuulen mukana huspois.
Pääsisi helpolla.

Niin tosiaan.
Ensin vois pohtia sitä rahatilannetta ja SITTEN VASTA suunnitella niitä menemisiä.
Eikä sillee miten mä yleensä teen, kuten esimerkiksi nyt!
"JOO kyl määä tuuun!" "tulen tulen!" "Mennään mennään!"
..."Hmm... Mistäs mää repäsen rahaa o.O"

NOOOOOOOOOOOOOOOOOO.... Sivuseikkoja!

- No miltä se rakkaus tuntuu?

*Kun näkee tytön,johon on rakastunut, ruumis alkaa tykyttää nopeammin ja verisuonet nousevat pystyyn. [Nick 8 v.]

- Eh vai niin, Kiitos Nick. Entäs Patrick. Mitäs se rakkaus oikein on?

*Jos ei ole varma, onko rakastunut vai ei, tytön kanssa voi käydä pari kertaa treffeillä.
Sillä lailla voi tarkistaa, kyseleekö hän tyhmiä. [Patrick 7 v.]

- Totta! Eihän sitä nyt tyhmiä kyselevää jaksa katella. Mutta mitäs sitten tehdään, kun seurustellaan?

*Kun on saanut poikakaverin, hänen kanssaan muutetaan äidin ja isän kellariin.
Aina välillä sieltä noustaan sitten syömään. [Maria 7 v.]

- Kuulostaa hyvältä! No Brian, voikos monen kanssa seurustella yhtä aikaa?

*Ei kannata seurustella monen tytön kanssa, koska silloin heitä ei riitä kaikille. [Brian 8 v.]

- Sangen ajattelevaista! Kaverille kanssa ja silleen! Mitenköhän sitten kosiminen tapahtuu?

*Yleensä mies romahtaa polvilleen ja kosii. Se on vähän sellaista konttaamista. [Ann 7 v.]

- Hah! Oikein! Miehet polvilleen vaan! No, mutta entä jos sitä kyllästyy kumppaniinsa?

*Jos on kyllästynyt poikakaveriinsa, voi kysyä ystävältään, eikö tämä huolisi poikaa. [Tanja 7 v.]

- Oi, tuohan on hyvä keino. Sitähän voi pitää sellaisen tyttöjen illan, jossa vaihdellaan poikaystäviä. Melkein kuin tupperwarekutsut! Ja nyt viimeinen tiukka kysymys Simonille ja Kimille; kuinka kauan rakkaus kestää?

*Rakkaus kestää niin kauan, ennen kuin tyttö saa selville, että pojalla on toinen. [Simon 7 v.]

*Rakkaus kestää suunnilleen nelikymppiseksi, sitten löytyy takuulla toinen. [Kim 8 v.]

- Kiitos näkemyksistänne! Toisaalta jos alkaa kyllästyttää siis vasta siinä neljänkymmenen tienoilla, niin ei tarvitse kysellä edes ystäviltä, että huolisivatko he kumppaniasi. Kuinka jalkavaa!

POPITUSBIISIT TODAY;

Leevi And The Leavings - Tyttöbändi Tikittävä Torpedo

Bullets and Octane - Pirates

He's a Rock star Vampire.
Serves Your blood as wine
Best known in this corner
as the beast who's never kind.

He hits You with a needle,
makes You beg.
Crushes You like a beetle,
makes You sweat.

He's a Rock star Vampire,
nothing less, nothing more.
He's the fucking Rock star Vampire!
Controls the fucking world.

Sadokas lupas, että mun Hamtaro-pehmolelu saa mennä leikkimään sen Pikatchun kanssa, sitten kun saan jostain hommattua sellaisen Hamtaro-pehmolelun!

[Perässä todistusaineisto:]

[19:54] <Nuuni> Sadokas jos saan hamtaro-pehmolelun niin saaks se tulla leikkii pikatchun kaa? :)
[19:55] <Sadokas> joo saa tietenkin :)


EI VOI PERUU ENÄÄ!

Minä pyydän anteeksi
Peilikuvalta.
Että olen ajanut sen tähän surkeuteen.
Että olen vienyt siltä arvon, myynyt pois kuin tavaran.
Antanut saastaisten sormien koskea siihen kuin huoraan.

Minä pyydän Anteeksi
Peilikuvalta.
Joka aikapäiviä sitten lakkasi muistuttamasta Minua.
Ja nyt se toimii muistona menneestä.
Mikä Minusta on tullut?
Turhaa.
Hiekkaa Saharassa.
Merkityksetöntä puhetta ihmisen suusta.
Tikkukaramelli, jonka elämän imee hitaasti kuiviin lapsi.

Mutta pystynkö koskaan korvaamaan
Tätä kaikkea
Peilikuvalleni?

Se istui sängyn päädyssä ja itki. Se oli kohdannut eilen Kuoleman eikä osannut suhtautua asiaan.
Sen silmät olivat alkaneet vuotaa kuin eivät koskaan ennen. Kummallista ihoa sulattavaa ainetta valui pitkin kasvoja. Vaikka Se ei ollutkaan muuta kuin pelkkää tyhjyyttä, pelkkää pimeyttä, aine sulatti Sen kasvot. Vaikka ne olivat olleet jo valmiiksi muodottomat, tunnistamattomat.
Se istui yhä sängyn päädyssä ja itki. Olisin halunnut kietoa käteni Sen ympärille ja kuiskata lohduttavia sanoa. Mutta en Minä tohtinut. Se oli kuitenkin ansainnut kohtalonsa. Tulla ajetuksi ulos Minusta ja itkeä itsensä kadoksiin. Se oli ansainnut kohtalonsa.

Koko yön Se istui sängyn päädyssä ja itki. Minä en enää jaksanut kuunnella sen iänikuista valitusvirttä vaan heitin Sitä tyynyllä. Se huusi "au!" ja itki kahta kovempaan ääneen. Potkaisin Sitä vasemmalla jalallani ja Se tipahti likaiselle lattialleni. Se huusi jälleen "au!" ja tuntui tukehtuvan itkuunsa. Huokaisin syvään ja nappasin unilelun viereltäni. Sipsutin Sen viereen lattialle pölypallojen tehdessä tilaa. Ojensin unileluni Sille ja kiedoin kädet Sen ympäri.
En voinut jättää maahan lyötyä siihen itkemään. Tekemään Kuolemaa. Pudistin päätäni ajatukselle ja kuiskasin Sen korvaan: "Tule takaisin."
Se katsoi Minua hetken puoliksi kadonneena, loihti sitten hymyn siihen missä oletettavasti olivat Sen huulet.

Pian unilelu oli jälleen kainalossani ja itkin itseni uneen. Olin voittanut Sen, ajanut ulos Kehostani ja tuntenut helpostusta. Syyllisyys oli astunut tilalle ja ajanut Sen takaisin. Pääsisinkö koskaan irti Pelostani?