IRC-Galleria

Verhot on vedetty ikkunoiden eteen, joten olohuoneessa on pimeää. Työpäivä tulee ja menee sekunteina seinäkellossa. Kelaan videota taaksepäin ja odotan että sanoisit jotakin. Sinä kai säälit minua, kun kiedot kätesi ympärilleni ja yrität nousta ylös masennuksesi suosta. Minäkin vähän säälin itsenäni; tiedän mikä sinua vaivaa mutta annan asian vain olla. ”Me ei olla ihan unelmapari”, tokaiset ja minä hätkähdän hieman äänesi lopullisuutta. ”Mutta ollaan silti yhdessä, ainakin vielä vähän. Lupaatko sä pysyä täällä jos jotain tapahtuu?”
”Mikä kysymys tuo nyt on? Kai mä nyt täällä pysyn, tästä talosta on maksettu paljon. Katso, tuossa me ollaan pihalla. Ron, Hermione ja Blaise istuu puiston penkillä.” Miksen osaa sanoa sinulle mitään ymmärtäväistä ja ihanaa? Olet oikeassa, me emme ole unelmapari. Kaukana siitä on todellisuus, joka iskee vasten kasvojasi, vähän kai hipaisee minuakin. ”Hei Harry, kelaa siihen…”

”Kelaa siihen kohtaan missä ne hymyilee”, kuiskasin ja pieni ääneni tavoitti sinut videon sisällä, sillä sinä loistit ruudussa kuin elämä olisi ihanaa. Jätin television auki, panin äänet täysille ja lähdin töihin. Jätin oven auki siltä varalta että henkesi tulisi sisään ja vakuuttaisi hymyilevänsä juuri nyt.