koittanu pitkää hymyillä, vaik vaa sattuu,
koittanu seistä vahvana, vaik kaikki kaatuu.
oon voimaton, oon heikko, enkä jaksa enää,
mikää ei kiinnosta, mikää ei saa hymyilemää.
on vaikeet tätä selittää, ettekä te ymmärrä
mut oon palasina, tarviin jonku joka välittää.
välil tuntuu ettei jaksais enää elää.
mä kaipaan meitä, enkä pysty sitä peittää,
loppujen lopuks ypöyksin täällä seistään.
miks kaikki sanoo et mun pitäs olla vahva,
miks se oon mä jonka pitäs muka jaksaa?
hetken uskoin jo et tää suhde tulis toimii,
panostin meihi kaikil mun voimil, mut se ei riittäny.