toisen mahdollisuuden jos poika saisi
nii ihan varmasti tapansa parantaisi
poika teki väärin ja katuu enemmän
ku voi uskookkaan, ei päästä menemään
ku liian paljon yhdessä he ovat kokeneet
ilman toisiansa eivät pärjää sen jo todenneet
poika sanoo "ku sitä lämpöö en mä pysty tunteen ilman sua
kylmyys ja suru yksinäisyydessä piinaa mua"
liian helposti päästivät irti
nyt tytölläki herää kysymys et miksi?
ku jos tyttö oli maas ni poika kuunteli
lohdutti, piti kädest kii ja tätä suuteli
kaikki oli täydellist mut mikä meni pieleen
ei tyttö enää halunukkaa tulla pojan viereen
poika viilteli, veti lääkeit masennukseen
ja toivo pääsevän ees tytön kanssa haave uneen
vaikka rakastaa se ei välttämättä riitä
poika ja tyttö ei se auttanu ees niitä
se ei välttämättä riitä
ei se auttanu ees niitä
poika törmäs tyttöön sattumalta vuoden jälkeen
kysy "miten menee", samal peitti ranteest viilto jäljet
tyttö vastas "hyvin", vaikka todellisuudes valehteli
poika oli pala joka puuttu tytön palapelist
sit poika empi mutta uskals pyytää kahville
kuulumiset vaihtu, mutta minkä pystyy tahdille
joka kulkee lujaa, nyt taas käsi kädes kulkivat
kylki kyljes iltasin samaan aikaan silmät sulkivat
ja hetken päästä poika pyys tyttöö kihloihin
tyttö suostu mutta hetken vaan iloitsi
ku ei kauaakaa nii poika oli baarissa
halas jotai tyttöö ja sit taas oltiin haavissa
tyttö kuuli jostain ja hajos kokonaan
poika etti tyttöö mut löys sormuksen kotoaan
ja lappu vieres jossa luki että "hyvästi"
poika myöhästy, tyttö sillalt hyppäsi.