Tuuli on kääntynyt, ilma on kylmempää
yksin kuljen tätä polkua, en nää enää sua
valuu kyyneleet poskella, taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
Väität et oon ilonen, ei siltä vaikuta
koska, mulla ei oo sua enää
enkä usko, että sua koskaan enää nään
mieleni on etääl hyvistä ajatuksista
Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen
mietin sitä kaikkea, mikä meistä taakse jääneen
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaaki
Jos joku kertoisi mitä mä täällä vielä teen
ottais kädestä, taluttais huomiseen
sä sielä, mä poissa
onnellinen loppu vain tarinoissa
Pakko on yrittää sut, unohtaa kokonaan
pakko yrittää, mut onnistuuko mokoma
en haluu olla kotona, en haluu enää elää
haluun enkelien lailla vapaana taivaalla lentää
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa
tai pukeutuu mustaa, olla yksin illan ritari
sydämen särkyneen mä peitän mustaan viittaani
Kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne
mä uhrasin kaiken, katsoin mitä teit
johti masennukseen, elämänilon multa veit
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleit kii
kiitos, anteeks, näkemiin
Kunpa vaan pois pääsisin täältä
sydän, sielu on pelkkää jäätä
mä en halua tuntea mitään
silti kuorma kasvaa taas lisää
en oo syytön, enkä yksin syyllinen
en vaan haluu niiitä hetkii uudelleen
elää, ne toistuu päässä niin kuin kaiku
ne ei lähde pois
Sä lähdit, se sattui
miten häviskään kaikki, mitä oltii luvattu
näin se menee, näin ne kyyneleet vähenee
ja sun kuvas hälvenee
en mä voi alkaa hyvästejä jättämään
sä tuut takasin, jos se on tärkeää
jos et etpähän voi satuttaa enempää
Sydän palasina, maassa rikkinäisenä
kyl se viel korjataan jonain päivänä
palat on sulla, kokoo mut ja pelaa
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan