Kun ohjaaja huutaa,että "Speak up!",tulee väkisin yritettyä edes puhua vähän kovempaa.Näytteleminen on raskasta,mutta hyvin antoisaa.Siitä pääsee nauttimaan oikeastaan sitten vasta,kun kaikki on jo ohi.Harjoituksissa pystyy nauttimaan näyttelemisestä,mutta se ei ole aivan sama tunne kuin esityksissä tai niiden jälkeen.Harjoituksissa vasta hiotaan sitä timanttia,joka pääsee loistamaan monien raskaiden päivien jälkeen.Jälleen kerran arvostan näyttelijöitä enemmän.Minulla on selkä usein kipeä ja päähänkin saattaa koskea.Onko se sitten kaiken vaivan arvoista?On se sitä todellakin!Ja eihän kukaan ole mestari syntyessään,vaan harjoitus tekee sen!Englanniksi näytteleminen tuo jotain uutta mukaan,jota ei ole voinut kokea edellisissä näytelmissä.Nyt saan uuden kokemuksen,joka kulkee varmasti pitkään muistissani!:)