Juttelin juuri ystäväni douken kanssa messengerissä klo 4.34 paikallista aikaa kun rupesi yllättäen kummasti janottamaan, kävelin jääkaapille horroksenomaisessa olotilassa mielessäni vain yksi asia, se muhkea puolentoista litran kokis jonka olin sinne jättänyt odottelemaan yllättävää janokohtausta varten. Aukaisin jääkaapin oven hitaasti ja silmät kiiluen ihastelin sen kauneutta siinä maitotölkkien vieressä. Juuri kun olin nappaamassa pulloani alkoi juusto pätee mulle joistain vanhasta kaunasta, vissiin suuttu mulle siitä kun en sitä kerran leipäni lisukkeeksi huolinut mutta omapa oli mokansa kun kerta päästää itsensä sillä tavalla happanemaan. Mut anyways, se rupes heittelee mua kurkun palasilla ja haukku mua kaikille muille jääkaapin asukeille. No siitähän vasta pikkelssi ja majoneesipurkki innostuki ja yhteistuumin ne kaivo sota kirv/haarukat esiin ja hyökkäsivät. Mulla rupes paniikin oireet puskee esiin ja otsalle ilmestyi lukuisia hikipisaroita, tiesin etten selviä siitä tilanteesta pelkillä ruhjeilla ellen toimisi heti, niinpä minä päättäväisin ottein nappasin maitotölkistä kiinni ja samassa liikkeessä huitaisin pikkelssipurkkia turpiin niin että tilttasi, aukaisin tölkin ja ruiskutin maitoa juuston päälle jota se inhoaa. Kun tölkki oli juuri loppumaisillaan suuntasin sen majoneesipurkkia kohti ja huusin "luovutatko"?. Majoneesipurkki tiputti sotahaarukan maahan ja suoristi kantensa uljaasti ilmaan antautumisen merkiksi. Minä hurrasin ja tanssin voittoni kunniaksi, viimein selvisi epäselvyys jääkaapin herruudesta. Kaiken sen mesoamisen jälkeen oli kova jano, nappasin kokikseni ja suljin jääkaapin oven, aukaisin korkin ja olin juuri ottamassa huikkaa kun huomasin että pohjalla on jotain epämääräistä. Analysoin pullon sisällön ja kauhistelin tulosta, se oli juuston kakkaa. Harmittelin useasti mielessäni sitä että juusto oli niin huono häviäjä, samalla kun poljin nesteelle kokiksen kuva silmissäni...