IRC-Galleria

Ongoing

Blogi

-

voi eiiiiTorstai 04.02.2010 23:23

Voi luoja...oksettaa ja on kuumetta *_* mä taidan tehdä kuolemaa. rbbdfbvukdrkrd mneys ARGH! Oksettaa TT_TT ...m-m-mua ei tee ees mieli limua
Kerron teille huvitavan tarinan:

Kirke: *huoneesaan*
Mummi: *tulee sisään* ruoka on valmista. Laitoin nuudeleita "ei ehtinyt käydä kaupassa".
Kirke: ei kiitos -.-
Mummi: ....mitä?
Kirke: ei tee mieli.
Mummi: ..*kokeilee minun otsaa* jep, kipeä

...miten minusta tuntuu kuin minulla olisi kaksi tosiystävää -.-Torstai 04.02.2010 22:55

KAVERIT → Eivät koskaan pyydä ruokaa.
TOSIYSTÄVÄT → Ovat syy siihen ettei sinulla ole ruokaa.
KAVERIT → Auttavat sinut ulos vankilasta ja kertovat että mitä teit oli väärin
TOSIYSTÄVÄT → Istuvat vieressäsi ja sanovat "Vittu...Homma kusi...Mut saatana se oli hauskaa!"
KAVERIT → Tietävät muutamia asioita sinusta
TOSIYSTÄVÄT → Voisivat kirjoittaa kirjan sinun elämäsi yksityiskohdista
KAVERIT → Jättävät sinut yksin jos muutkin tekevät niin
TOSIYSTÄVÄT → Haistattavat paskat muille eivätkä koskaan jätä sinua
KAVERIT → Koputtavat oveesi
TOSIYSTÄVÄT → Kävelevät suoraan sisään ja lösähtävät sohvalle
KAVERIT → Vievät drinkkinsi pois kun luulevat sinun ottaneen tarpeeksi
TOSIYSTÄVÄT → Katsovat sinun vaappuvan puolelta toiselle ja sanovat "Beibe, juo loputkin, siitä ei heitetä mitään hukkaan"
KAVERIT → Kertovat vaatteiden sopivan sinulle
TOSIYSTÄVÄT → Kertovat, että näytät norsulta, joka on kääriytynyt makkarankuoreen
KAVERIT → Ovat hetkellisiä
TOSIYSTÄVÄT → Kestävät läpi koko elämän

Masenuksesta pois 1Perjantai 01.01.2010 04:10

Kävelen,
En tiedä miksi, miten tai minne
Näen vain pimeää
Haluaisin vain luovuttaa ja nukahtaa kylmään maahan
Tunnen kuinka jalat alkavat pettää altani
Kaadun maahan
Toivon voivani itkeä
mutta olen unohtanut miten itketään
Haluan huutaa että joku tulisi pelastamaan minut
Mutta en tiedä kenelle huutaisin
Yhtäkiä näen jotain
Pieni valo tulee minua päin
Se suurenee ja suurenee
Ja lopulta huomaan, edessäni seisoo enkeli
Enkeli hymyilee ja nostaa minut ylös
Kävellään yhdessä
Itken, en surusta vaan ilosta
Ehkä uuden matkan aloitaminen ei olekaan niin vaikeaa,
ehkä se on jo alkanut

Masennus 3Keskiviikko 30.12.2009 16:05

I feel as though
I am living in a place
That lies somewhere
Between dreams
And reality

Nothing seems real anymore
Except the lies and pain
That follow me
Everywhere

For too long
I have been fighting
those voices in my head
I now just let them
Occupy my mind

Sometimes I talk to them
But I donÂ’t think
Even they are listening

I see things
Things and places
That no one else can see
I just wish I could leave
And go away with them

I tell people
That I am not mad
They seem unsure
But who can blame them
I am not even sure anymore

A smiling mask
Covers my face
I want to rip it off
But I am afraid
Of what lies behind it

Why wont you just
Let me disappear
Leave me in the dark
I want to be left behind

I wonder
How do people commit suicide
So very easily

I have tried it
Tried to escape
Many times

But something always gets in the way
Stopping me
Trapping me
Continuing to make me suffer
Through this life

I only ask for one thing
Please will you justÂ…
Let Me Die

Ja minä tiedän että joku kysyy viellä, joten....

Minusta tuntuu kuin
Eläisin paikassa
Joka sijaitsee jossain
Unen ja
Todelisuuden välissä

Mikään ei tunnu enään todeliselta
Ainoastaan valheet ja tuska
Jotka seuraavat minua
kaikkialle

Liian kauan
olen taistellut
vastaan ääniä pääsäni
Nyt annan niiden vain tulla päähäni

Joskus puhun niille
Mutta, minusta tuntuu
että edes ne eivät kuuntele

Näen asioita
paikoja ja asioita
Joita kukaan muu ei näe
Toivon että voisin vain
lähteä niiden mukaan

Kerron ystävileni etten ole vihainen
he näyttävät epävarmoilta
Mutta kuka voi syytää heitä
en ole itsekkään enään varma

Hymyilevä naamio
peittää naamani
Haluan repiä sen irti
Mutta pelkään valheita sen alla

Mikset anna
minun kadota
Jätä minut pimeään
haluan että jätätte minut taakse

Ihmetelen
miten ihmiset tekevät itsemurhan niin helposti

Olen yritäni sitä monesti
Yrittänyt paeta
monesti

Mutta aina jokin pysäyttää minut
Pysäytäen minut
Vangiten minut
Jatkaen minun kärsivän
tätä elämää eteen päin

Pyydän vain yhtä asiaa
Kiltti voisitko vain...
Antaa minun kuolla :(

^^Maanantai 28.12.2009 13:42

Aaaa~ <3 Olen taas yaoin aiheutamissa huumeissa~ Aurinko paisttaa linnut laulaa, serkku puhuu vieressä itsekseen -.- ja lumi kimmeltää <3

kIpEeTiistai 08.12.2009 15:06

Oon kipeä 8DDDD JEEE!!!!!! kello on 13:06 jä heräsin vasta. jeeeeeeeeeeeee......pitäs siivota huone 8<
Muuten tapasin eilen meidän vanhan luokalaisen eli Nooran
Se on muuttunut ihan hirveesti. Mutta muuten sama mukava noora ^^ Se lupas tulla tänään meseen o.0 Joten kone on auki koko päivän jeeeee

tyyyyyyyyyyyylsääääLauantai 05.12.2009 13:57

hmmmm.....pitäs kohta lähteen Janskun syntäreille...
Ei jaksais mutta kyllähän mun pitää mennä kaverin syntäreille ^__^

*haukotus* vääääääsyttäääääääää............
eikö joku vois soittaa mulle, Venla? Hanna? Maaria? Moona? JOKU !!!

........ei sit =.=

Masennus 2Sunnuntai 29.11.2009 21:47

Kiitos kun annoitte elämän,
jonka itse omakätisesti tuhosin.

Kiitos kun toitte tehtävän,
jonka takia itseni murhasin.

Kiitos kun unohditte unelman,
jota en koskaan saanut toteuttaa.

Kiitos kun otitte jumalan,
joka ei minua voinut kärsimyksiltä pelastaa.

Olen kiitollinen, koska opetitte,
ettei kaikkea ikinä saa.

Olen kiitollinen, koska annoitte
minulle syyn tähän murhaan.

Älkää itkekö, en ole sen arvoinen.
Älkää surko - minä sain siivet ja vapauden.

Älkää syyttäkö ketään,
minä tämän tein.
Älkää osoittako ketään,
minä itse itseni pimeyteen vein.

Elämä maistui puurolta,
minähän en siitä tykkää.

Elämä tuntui turhalta,
miksi kestää sitä enempää?

Olin itsekäs paska,
valheiden aitta.

Oli jo aika
luopua toivosta.

Minä en enää ole turha -
ruokin maata ja sen asukkeja.

Minä en enää pelkää kuolemaa,
en yksinäistä tuomiota -

Minähän olin aina yksin.

Ilta... : )
....limun puute....?

SadeKeskiviikko 18.11.2009 01:19

Sattaa...
sä rakastit sadetta,
soitit mulle ainna sillon,
kateltiin sitä ainna yhdessä,
oltiin silloin aina iloisia.
Nyt sattaa,
katson puhelinta mutta se ei soi,
kuuntelen sadetta,
kuulen sinun naurusi.
Taidan seota,
kuulen viellä äänesi,
tunnen kosketuksesi,
näen hymysi.
Näen sinun istuvan viereläni,
niinkuin mitään ei olisi käynytkkään,'
tiedän että et ole siinnä oikeasti,
mutta mitä väliä.
Sillä näen sinut viellä,
ja se on kaikkein tärkeintä.
Sadepilvet katoavat,
aurinko tulee esiin,
se valaisee pelkää tyhjää huonetta,
suljen verhot,
en voi siettää aurinkoa enkä koskaan aijokkaan,
Olen taas yksin,
tulen aina olemaan yksin,
niin kuin moni ystäväni sannoo:
Jotkut ovat tarkoitettu elämään yksin,
Hymyillen itselleni,
Minä kuulun heihin,
minut on kasvatettu elämään yksin,
olen kestänyt sen tähänkin asti,
joten kestän se viellä hauttaankin asti
(mutta matka hauttaan voikin olla ylättävän lyhyt ;)

Bye...nähdään rajan toisella puolellaTiistai 17.11.2009 23:03

Olimme parhaat ystävät,
tunsimme toisemme paremmin kun kukaan muu.
Tunsimme yhdessä sen elämän tuskan,
koimme saman kohtalon.
Itkimme, joskus jopa nauroimme yhdessä,
tiesimme runoista surulisimmat,
kirjoitimme niitä yhdessä.
Tiesin kyllä että teet sen,
lopulta sinä soittit ja pyysit käymään,
Näin sen silmistäsi,
et enään kestäisi,
näimme sen molemat,
Katsoit suoraan silmiini,
tiesin mitäse merkitsi,
Hymyilit minulle,
hymyilin takasin,
Pyysit seuraamaan
ja minä seurasin,
Annoit pienen paketin ja hymyilit,
sanoit vain:
Älä avaa sitä täällä, odota kunnes aika on oikea. Tiedät se kyllä itse millloin se on.
Halatiin ja hyvästeltiin,
lähdin kotiin mutta toivotin viellä hyvää yötä.
Seuraavana päivän kun olin kolussa,
tunsin sen,
se sattui enemän kuin mikään muu,
sitten olin taas rauhalista.
Tunsin oloni tyhjäksi,
en tuntenut vähään aikaan mitään,
tunsin hellän tuulen henkäisyn poskelani vaikka ikkunat olivat kiinni,
havahduin kun opetaja kutsui nimelläni,
Väli tunti tuli ja avasin paketin,
sisällä oli kirje:
Moi.
Mä halusin kirjoittaa koska olet ainoa joka ymärsi minua.
Kiitos, sä annoit mulle mailman ihanimmat vuodet.
En ikinä unohda sua ja toivon että sä et unohda mua.
Olen todella paholani.. En vaan kestä enään, Bye
Ps: Muistatko tän?
Katsoin paketiin ja sieltä tuli punainen nauha,
kyllä mä sen muistin.
se oli nauha jonka me löydetiin sinä päivänä kun tavattiin.
Puhelin soi,
vastasin siihen,
soittaja oli äitisi.
Hän itki ja itki,
en melkein saanut selvää,
mutta sitten hän sai sanottua,
Kuuntelin, mumisin jotain vastaukseksi
ja suljin puhelimen.
Oneksi koullu oli jo loppunut,
en tiennyt mitä tehdä,
en osannut itkeä, en puhua
Kuulin vain pääsäni ne sanat,
ne viimeiset sanat jotka sinulta kuulin,
Viimein kyynel valui poskeltani,
et olle enään täällä,
ja minä tunsin sen,
kyyneliä tuli vain lisää,
olin taas yksin...


Tämä oli ihanalle ystävälle...
Hän teki itsemurhan 9.10.09 kello. 13:59
Minä olin kipeä seuraavan päivän. Kuumettta oli 38.9 astetta
Kaikki sattuumaaa
Se nauha on vielläkin mun kädessä...
Oltiin tunettu 7 vuotta...
Sekin kärsi masenuksesta 7 vuotta ja sai viellä apua...
Se kävi terapiassa ja sai joskus lääkeitä
Se ei vaan kestäny kuminkaan...
Mä en koskaan ole saanut mitään lääkettä tai käynyt terapiassa....
Mulle ei koskaan oltu sanottu mitään mikä autaisi mua jatkamaan...
Olen kävellyt omilla jaloilla koko tämän ajan, ilman minkään laista tukea...Mutta en mäkään ikuisuukisa kestä...
Luokiteltu yhteisöihin
-