IRC-Galleria

Okei. Mä oon tänää tapahtumien summan lopputuloksena miettiny että. Miksi yritän päästä tosiasioita pakoon. miks en pysty uskomaan ensimmäisellä kerralla jotain. miksi en usko että asiat pitäis muuttaa, tai asioihin pitäis yrittää vaikuttaa. jos jotain tapahtuu, tai tapahtui. niin ei sen sekunnin jälkeen sitä tapahtumaa enää pysty perumaan vaikka haluaisi, se on sattunu ja sillä pitää pystyy jatkaa. toki. kenenkään ei pitäisi joutua jatkamaan yksin vaan jokaiselle pitäis olla edes joku. kenen kanssa. äiti tai pikkuveli. isä tai sisko. vaimo/tyttöystävä tai mies/poikaystävä
tai entäpä Hän. kenet usein unohdetaa olevan. pääasia et ei tarvi oman onnen nojassa matkustaa eteenpäin. se on sama ku mä lähtisin ilman karttaa kompassia ja tulkkia ruotsiin.

Kuinka paljon voi hajottaa se. että asioita tapahtuu. kukaan ei halua eikä uskalla puuttua tapahtumiin/ mitä on tapahtumassa. Kukaan ei yritä estää tulevaa katastrofia mikä on ennalta arvattavissa. jos tiedän että joku haluaa pahoinpidellä jonkun. ajattelen "omapaha on asiansa" jos tietää et joku on ottamassa itseltään nirriä pois "ei kuulu mulle en pysty vaikuttaa". näkee että joku puukottaa keskustassa jotain "eiköhä joq soita ambulanssin ja kytät". sit kun kaikki on tapahtunu. toivotaan parasta ja pelätään pahinta. niin sitten kun asiat tapahtu. joku menehty.. tai sai turpaasa ja elinikäset arvet "miks mä en tehny. oiskohan mun pitänyt..." Miksi vasta nyt ajattelen nää asiat tällä taval

Ainoo mitä pystyn nyt tekee. on laittaa kädet ristii. pistää ajatukset ylöspäin ja toivoo et jotain tapahtuu. en ole niin lähellä että voisin koskea/nähdä/kuulla. mut jotain haluan tehdä

Koita parantuu parhaas mukaa, ja nähdään taas