Lainasin koululta kameran viime vuoden alussa. Laina-aika olisi ollut viikon. Palautin sen eilen loppunäytekeskustelun yhteydessä.
Kuvaaminen oli keino, jolla mä sain päänsisäisiä visioita edes jollakin tavalla ulos- ja myös keino, joka tuntui aivan omalta - mallien valitseminen, stailaaminen, ohjeistaminen ja maailman kehittäminen, tarinan luonti jokaisesta kuvasta, kauniiden asioiden taltioiminen.
Asioiden hoitaminen itsenäisesti. Sisäisen kuuntelu.
Ja nyt se on poissa. Tollainen kamera maksaa helposti yli 500e pelkkä runko. Mun on pakko säästää rahoja siihen. Kaikki muu odottakoon, sillä toi hanke on juuri itseäni varten.
Siinä menee ehkä puoli vuotta.
Huvittavaa kuinka jonkin ollessa poissa, sitä alkaa kaipaamaan, vaikka sen ollessa läsnä, sitä ei edes huomaa pahemmin. Sama pätee ihmisiin, eläimiin ja tavaroihin yleensäkin.
- R
Ja tosiaan, kuvat on lopputyöstäni. Uusia en pääsekään tuottamaan hetkeen. :/