Unessani kuljin Jukion vihreän pyörän tarakalla.
Liikuimme maisemassa, joka oli vähän kuten Ghiblin animaatioissa.
Kaikkialla oli vihertävää ja seesteistä.
Yhtäkkiä kesken polkemisensa Jukio kääntyi ympäri molemmissa käsissään suklaata.
Hämmennyin ja nauroin, ja siinä vaiheessa J tunki suuhuni muutaman palan.
onnellinen ja tyytyväinen olin, kunnes tajusin että J oli laittanut sinne suklaata, ja minähän olen karkkilakossa!
Rupesin puhumaan siitä J:lle repeillen samalla, ja J kääntyi takaisin pyörään oikeinpäin, ja jatkoi sanoen: "Mitä väliä sillä oikeastaan on?" Ja minä vastasin: "niin, enpä tiedä, eihän sillä oikeastaan ole."
Kohtaus alkoi vaimenemaan ja loittonemaan, ja vielä herätessäni tunsin hetken syyllisyyttä siitä että olin syönyt suklaata.
Hmm... Yhteenvetona on se, että aika varteenotettava vastus tuo karkki, kun tulee unissakin veljeilemään, ja vielä tuttujen ihmisten kautta!!!
... Ja nyt kirjoittamaan hiton äikän novellia ja tekemään ruotsintehtäviä..