Mitä onnellisuus on.
Voiko kukaan varsinaisesti olla onnellinen, vai onko silloin onnellinen kun elämässä on tiheästi hyviä hetkiä, koska yhtenäistä onnellisuuden tilaa ei voi olla. Elämään kun mahtuu aina tyytymättömyyden hetkiä.
Olen varma että jokaisella ihmisellä on varmasti joku haave tai tavoite johon pyrkiä, jotkut eivät muuta pysty ajattelemaankaan, kun taas toisilla tavoite ja haave pysyy suurimmanosan ajasta, mielen taka-alalla. Kuitenkin uskon että kaikilla on haaveita ja unelmia.
Joten, onko niin että kun haaveen saa täytettyä, sen korvaa nopeasti uusi haave ja näin ihmisellä säilyy kokoajan pyrkimys jonnekkin...
Entäs mitä seuraa jos uutta tavoitetta ei tulekkaan vanhojen täytyttyä, onko mikään pahempaa kuin päästä elmäntilanteeseen josta ei keksi parantamisen varaa. Seuraako siitä onnellisuus, vai epätoivo...
Okei, nämä ovat vanhoja mietteitä, joita en ikinä onnistunut ratkaisemaan, eivätkä ne enään vaivaa mieltä koska on niin paljon tavoiteltavaa, että kaikkea tuskin tulen ikinä saavuttamaan :P
Tämä tuli tänään mieleen:
Kun joku vaikka huokasee,
-Hohhoijjaa
Niin siihen voi vastata,
-Sanos muuta.
Mutta siihen voi myös sanoa,
-Älä muuta sano.
:P
Vaikka tarkotetaan, "älä muuta sano", niin miks voi sanoa myös "sanos muuta", vaikka ei oikeesti tarkoteta että pitäis viel lisätä siihen jotakin ;)