IRC-Galleria

Eli tänään, sitten kun olen välissä nukkunut, tampereelle jossa yön mummilla, sieltä sitten huomenna (maanantaina) Dubliniin.
Jännittää, eikaa kertaa ulkomailla ja nyt sit kerralla kolmeks viikos. Sormi päätti tänään olla ajoittaen kosketus arka, pitää kohta viel kattoo jos lyhentäis vielä kynttä, niin ehkä se ei innostuis kipeytymään taas pahasti.
Koetan napsia kuvia matkalta, mutta tuskin saan mitään tänne, ennen kotiintuloa. Eli kolmeviikkoa joudutte venaan mun matkakuvia ainaskin.
Päiväkirjaa päivittelen aina kun löydän jostain netin.
Kännykkä on mahdollisesti kiinni koko matkan ajan, tarkistan vaan välillä tekstiviestit. Parhaiten muhun saa yhteyden galtsun tai mailin kautta, kun olen reissussa.

Jooh, ei kai muuta, kohta yö-unille että jaksaa sit aamulla junaan.

...Harmi kun ei oo iPodia niin ei saa matkalle fiilistelymusaa, jotan Final Fantasyy tai vastaavaa ;)


Anyway, good bye Finland. Be ware Irland Otsuka-ode is coming ;)

Jes ensimmäinen brainstormi miitti on takana, leffantiimoilta. Hyvä fiilis jäi, saatiin toimitasuunnitelmaa aikaseksi ja jopa miitin jälkeen ihan keskustelufoorumikin pystyyn.

Helpottaa suunnittelua kummasti (miksiköhän en itse ollut ajatellus sitä ;) )

Porukka joka on kasassa, vaikuttaa innostuneelta ja hyviltä tyypeiltä. Kunhan vaan opin paremmaks organisoijaks ja puheenjohtajaks sekä oppisin selittämään asioita selkeesti :P ;)
Mun tuntevat tajuu mistä puhun, heh.


Sormi ei ole sittenkään parantunut ollenkaan... Noh liian myöhästä tehdä sille enään mitään ennen Irlantiin lähtöä, mutta eiköhän sen kanssa pärjää. Ei nyt kuitenkaan oo särkeny pitkiin aikoihin, ainoo huoli että saanko pidettyä sen puhtaana, pitää varmaan käydä Irlannissa ostaan apteekista desinfiontinestettä jota iltasin aina kaatelee siihen. :P
En varmaan parempaan pysty tienpäällä.


Anyway, vaihteeski hyvä fiilis, vielä jos KVF tulis tänään ottaan pelit ja voisin treenata Linkkiä SSBM:ssä. :D

Katoin äsken elokuvan: The Crow (1994), joko kolmas tai neljäs kerta kun näin tämän, edellisestä katselukerrasta on kuitenkin jo pitkä aika, joten oli todella virkistävä kokemus. Tuntuu tää vielä oikestaan paranevan joka katselukerralla.
Elokuvahan saavutti paljon huomiota jo ennen valmistumistaan, kun päätähti Brandon Lee, kuoli kesken kuvauksien :(
Elokuva sai nopeasti mainetta ja nyt sitä voi jo pitää jonkinlaisena kulttileffana.
Mitään uutta tämä ei elokuva maailmaan kyllä tuo, eikä ole kyllä Spidermanin veroinen (joista ainakin ilmestyneet 2 ekaa on loistavia), mutta kyllä tässä jotain on. Ehkä se on Eric Dravenin tyyli tai jotain, joka viehättää ja pakkohan sitä on tuntea sympatiaa kaveria kohtaan jolla menee NOIN huonosti.

Tästä muuten tehtiin TV sarja, jota ei kai kuitenkaan saatu tehtyä kun yks tuotantokausi, sekä useita jatko-osia elokuvalle... En oo kuullu jatko-osista oikeen hyvää... Pitää varmaan kuitenkin koettaa saada ne käsiin...


Hmm... Musta tuntuu että tää sormikin saattaa olla viimeinkin paranemaan päin, en oo varma. Täytyy kattoa maanataina miltä näyttää, mutta en kyllä nyt perjantaina enää käykkään lääkärissä, kuten oli tarkotus, jos tää vaikka oiskin nyt paranemassa, niin en haluu että sitä alkaa enää lääkäri tökkiin auki.
Saa nyt nähä, ei se ainaakn nyt vuoda, enkä nää avointa haavaa, mikä on hyvä merkki.


KVF:än kaverilta katkes tänään jalka :(
Vittumaista, vaikka en ookkaan ite siitä tyypistä ikinä pitäny, niin kyllä se silti harmittaa. Tuntuu että kaikille käy kokoajan kaikkee... Ihme että mulla on enää fyysisesti terveitä tuttuja ollenkaa ;)
Tulee todellakin olo, että sitä saa olla varovainen, mitä sitten tekeekin. Tää varvas ja sormi on loppujenlopuks aika pientä, siihennähden mitä voi oikeesti käydä jos huonotuuri käy. Mullakun on vielä taipumusta omien kykyjen yliarviontiin.... Kun sitä ois vaan ihmisellä yhtähyvä paraneminen kun kissalla, niin ei ois hätää :D

Jesss, varvas on vähänniinku alkanu paranee.. ainakin siltä vaikuttas. Nyt ei oo kun sormi enää ongelmana.
Niin hyvä fiilis sentakia, että halus mennä salille potikii, mutta kai tää nyt pitää vaan malttaa ja antaa parantua kokonaan :P (Ennen kun menee sen teloon)

Heh, löyty pari vuotta vanhoja mutsin ottamia kuvia musta :P
Kunnon risuparta, heh

Lisäsin ne uuteen albumiin Vähän vanhempia kuvia

Kamera oli hetken hauska lelu, mutta nyt oon käyttäny kyllä kaikki ideat mitä mulla oli. Ainakin Otsuka-ode kuvat varmaan on kyllä nyt lopussa. Ei tätä samaa naamaa loputtomiin jaksa kuvata ;)
Klooni ja siipikuvat on viel sellassii joihin mulla on pari ideaa, mutta sitten kun ne saa joskus kesällä ehkä tehtyä, niin varmaan jää kuvaus :(

.. en ihan tarkkaa syytä ees tiedä.. kyllästyttää vaan kaikki :(

Nyt on vähän taas alakulo (ompas outo sana) päällä, voi tosin johtuu myös väsymyksestä. Eilen tuli taas vahingossa ajeltua asioita, mikä ei oo hyvä juttu. Aikasemmin pidin "ajattelemista" elämän tärkeimpänä juttuna, nykyään olen sitä mieltä, että parempi kun ei ajattele asioita, masentuu vaan, enkä saa sillon mitään muuta aikaseks, kun mahdollisesti masennettua muitakin.

Päivä alko paskasti, KVF on kipee, niin ei sit tullu pelattua yhtään sen kaa (etten sais ittekkin sitä pöpöö) :(

F.E.A.R. tuli pelattua läpi tänään, vähän sekava juoni, pitää varmaan pelata usemapaan kertaan läpi, ennen kun sen kunnolla tajuu. Hyvä peli muuten, mutta loppu liian nopeesti. Eikä ees saanu mitään loputaistelua sen tyypin kanssa jota olin jahdannu koko pelin ajan :P
Ja just kun niitä pelin kovia aseita alko löytymään, peli loppu, mikä myös harmitti. Ei oo kivaa kun vihdoinkin saa kerättyä panoksia yhteen pelihistorian tehokkaimpaan kanuunaan ja sit ei ookkaan mitään mitä ampua sillä :P
Musiikkeja käytettiin hillitysti, vähän liiankin hillitysti.. Vaikka pelottavapi tunnelma kyllä saatiin, niiden puuttumisella, että silleen sen voi perustella.


.. Toivottavasti lääkäri saa tiistaina tehtyy tälle sormelle jotain, niin pääsis taas treeneihin. Sais taas varmaan uutta energiaa elämäänkin, kun pääsis tuntemaan olevansa elossa :D

Mitä onnellisuus on.
Voiko kukaan varsinaisesti olla onnellinen, vai onko silloin onnellinen kun elämässä on tiheästi hyviä hetkiä, koska yhtenäistä onnellisuuden tilaa ei voi olla. Elämään kun mahtuu aina tyytymättömyyden hetkiä.

Olen varma että jokaisella ihmisellä on varmasti joku haave tai tavoite johon pyrkiä, jotkut eivät muuta pysty ajattelemaankaan, kun taas toisilla tavoite ja haave pysyy suurimmanosan ajasta, mielen taka-alalla. Kuitenkin uskon että kaikilla on haaveita ja unelmia.
Joten, onko niin että kun haaveen saa täytettyä, sen korvaa nopeasti uusi haave ja näin ihmisellä säilyy kokoajan pyrkimys jonnekkin...
Entäs mitä seuraa jos uutta tavoitetta ei tulekkaan vanhojen täytyttyä, onko mikään pahempaa kuin päästä elmäntilanteeseen josta ei keksi parantamisen varaa. Seuraako siitä onnellisuus, vai epätoivo...

Okei, nämä ovat vanhoja mietteitä, joita en ikinä onnistunut ratkaisemaan, eivätkä ne enään vaivaa mieltä koska on niin paljon tavoiteltavaa, että kaikkea tuskin tulen ikinä saavuttamaan :P


Tämä tuli tänään mieleen:
Kun joku vaikka huokasee,
-Hohhoijjaa
Niin siihen voi vastata,
-Sanos muuta.
Mutta siihen voi myös sanoa,
-Älä muuta sano.
:P
Vaikka tarkotetaan, "älä muuta sano", niin miks voi sanoa myös "sanos muuta", vaikka ei oikeesti tarkoteta että pitäis viel lisätä siihen jotakin ;)

Whee, kävelin äskettäin kaverilta 5 kilsaa kotiin.
Maailma on aika siistin näkönen kuun kalpeassa valossa, joka pilvettömältä taivaalta pyyhkäisi maahan.
Ei ollu tuulta eikä muita ääniä, kun oma hengitys ja kävelystä syntyvä ääni. Sekä korakenneliltä tuleva haukku ja 3-4 kaikua jokaseen haukahdukseen.

Niin mahtava tunnelma oli, että ois luullu että nyt sais inspiraation vaikka koko elokuvan käsikirjottamiseen tai vähintäänkin hienoon kohtaukseen ;)
.. Sääli vaan että sellasta ei tullu :(
Lähinnä tuli vaan olo, että "man, kyllä mä haluisn olla vampyyri" :P


Pitää ottaa joskus uusiks yökävely :D