musta ei ole kukaan vielä paprazzannu kuvaa kun olen 20.. yllättävää kun en itsekkään ole sitä vielä kerennyt tekemään... itse asiassa en ole tainnut aukaista edes kameraani pariin päivään, joka tuntuu jo ajatukseni niin omituiselta että voisin seuravaaksi vaikka vaan aukaista sen ja katsoa läpi jo otettuja kuvia jo senkin takia että alkaa olee niin pitkä aika kun viimeksi tarkoituksella hipelöin tätä rakasta esinettäni ja osaa elämästäni..
alkaa asiat näyttämään taas hieman mukavammalta... tosin voisin maksaa mitä vain kunhan saisin kauhean stressin tunteen pois joka on ollut jatkuvaa jo monta vuorokautta ja tulee olemaan näillä näkymin ainbakin pari viikkoa vielä ellei asiaan tule jotain erittäinkin yllättävää muutosta ja ala oikeasti asiat näyttämään hyvältä tai paremmilta kuin voisi edes odottaa...
asuntoon palatakseni mulla on sellainen kutina perseessä että kohta tärppää ja saan asunnon helsingistä, vaikkakin uskon sen todeksi vasta kun ensimmäinen vuokra on maksettu ja olen muuttanut asumaan sinne ja kukaan ei ole edelleenkään siinä vaiheessa herättänytminua nukkumasta jonkun sukulaiseni nurkista nukkumasta ja sanonut että voisitkos jo nousta kello on jo niin paljon ja oikeasti herään siihen että kukaan ei sano mitään ja saan olla ihan vaan itse...:D:D:D lupasin itselleni olla ihan vaan kotona pari viikkoa kunhan saan asunnon ihan vaan siitä ilosta että on se asunto ja paikka jossa olla ja tuntea se oikeasti kodiksi, kunhan vain tunnen sen sitten kodiksi.. kukaan ei saa minua pois sieltä..
alan pikku hiljaa myös uskomaan siihen oikeasti että yrityksen perustaminen kannatti, oltiin kirjanpitäjällä ja se kertoi kaikkea kivaa, asiakkaitakin tuntuisi alkavan olemaan ihan oikeasti niin paljon että sillä voisi elää ja sain elämäni budjetoitua siten että voin elää käyttämällä 900 € kuukaudessa.. siis siinä ei ole mitään ilon pitoa mutta minimi työmäärällä jäisi vielä pari sataa siihenkin... jos siis tietenkin laskin oikein ja jätin kaikki ilkeät pikku lasku virheet pois kokkonaan..
totesin juuri että en osaa tänään istua kunnon asennossa kun selkääni alkoi yhtäkkiä sattumaan ihan ylipaljon, mutten anna sen häiritä itseäni..
vielä kun saisi velat maksettua niin voisin alkaa taas olemaan tosissani sitä mieltä että elämä jatkuu taas...
en jaksa enää..