huo..elämä potkii välillä päähän,ja se sattuu enemmän ku se tyynen potku..miks isot hyvät asiat jää pienten huonojen varjoon,miks aurinko on pilvessä vaikka taivas on sininen. Kamala ikävä kotia,enkä itte tajua miks,mikä mua vaivaa..koska vika on mussa,kaikki muut ei voi olla "viallisia", vaan hienoja ihmisiä..mä en vaa aina kuulu porukkaan,sovi kuvaan,liian pitkään ollu yksin omilla pelisäännöillä. Mut eihä tätä kestä enää kaua,mutta mitä sen jälkeen..ku ei osaa ees miettiä huomista niin yrittää miettiä tulevaisuutta vuoden päästä,ehkä kauempaaki..erakko..pimeässä mökissä metän keskellä..seurana vaan ehkä koira ja heppoja..
Tai no joo,vähä musea,hitunen vonkkareita,siihe lisätää green daytä,nirvanaa,offspringiä yms. ja homma luistaa taas :) paistaa se päivä risukasaanki!