Saatana, keitin ensimmäistä kertaa elämässäni perunoita tänään, eikä menny ees vituiks! Mä kun onnistun yleensä tössimään ihan täysin kaikki yksinkertaisimmatkin asiat, jotka liittyvät ruoanlaittoon. Mut ei tällä kertaa! Oisin kyllä halunnu ruskeeta kastiketta lihapullien kaveriks, mut paistinpannu oli maagisesti ruostunu (hehehs), ni en sit voinu. Pitää ostaa vissiin uus.
Oon kyllä aika sankari, mut kyl tää ruoan tekeminen tästä helpottuu, kuhan pääsen tähän hommaan vähän paremmin sisälle.
Nukuttaakin, mikä on kyllä jo saavutus multa. Jos sitä pääsis taas vähän aikasemmin nukkuun ku puol viideltä. Eilenkin menin jo yheltä, mut olikin pää kipee ja purjo tulossa ylös kurkusta ;____; Sit heräsin seiskalta vitulliseen päänsärkyyn, valvoin pari tuntia ja menin ottaan tirsat, tarkoituksena nousta yheltätoista kattoon Olipa kerran elämää (!!!), mut sit heräsinki vähän yli kakstoista, ja nyt oon itelleni ikuisesti katkera. Oon missanu kaikki Olipa kerran elämä -jaksot, ja niitä ei tuu varmaan enää ku pari-kolme >__> Mut ens torstaina sit, ellen oo hirviäs rapulas! Unohan kuitenki. Pitääkin olla tämmönen reikäpää.
.
.
.
.
Onko mun elämä oikeesti näin tympeetä, kun nää kirjotukset antaa ymmärtää o___o Rakas päiväkirja, tänään kaivoin nenääni ja......KEKSIKÄÄ MULLE JOTAIN KIVAA!