IRC-Galleria

Osa 7. Brianin syy... jälleen kerran

Kuuntelen alakerrassa vallitsevaa hiljaisuutta. Ryömin ovelle ja katselen portaikkoa sormieni lävitse. "Briaaaan!" Vastausta ei kuulu. "Judeee? Eriiiic?" Ketään ei ole missään. Siis mitä vittua täällä nyt taas tapahtuu. Kelailen asioita mutta en uskalla mennä alakertaa. En uskalla ainakaan vielä, ennen kun joku vastaa. Soitan pikaisen puhelun Wedille. "Haloo haloo, kuka siellä minä täällä." "No Dita täs moi, öö olisikko niin kiva et tulisit kattoon meille mitä tuol alakerrassa tapahtuu ku äsken joku ammuskeli tyylii jollai vesipyssyl tuol" Sanon asiani hieman hienovaraisemmin ettei Wedil sekoo nuppi. "Kaimmää siel voin kävästä." "Kiitos, mut huuda mulle yläkertaan sitte ku tuut" "Joojoo äiti" Sanoo herra Keskiviikko ja lopettaa puhelun.

Brianin puhelin pirisee alhaalla. Meinaan joka kerta seota kun se soi. Riivattu Nokia Tune. "DIIIITAAAAA!" Huh, Wed tuli. Vastaan jotain takasin, että Wed tietää ainakin mun olevan hengissä. Mieltäni kaivertaa, että kuka täl kertaa meidän talossa on teurastettu. Hiippailen vihdoista viimein alakertaan. Portaat natisee niin että seuraava, joka niissä kävelee, tipahtaa aivan varmasti niitten läpi. Umpimädäthän ne on. Kuten tää koko vitun kirottu paskatalo muutenki. Pelkään viimeistä porrasta eniten. Sillä aina kun oon ollu joko kännissä tai aineissa, oon pudonnu siitä. Se on nimittäin kolme senttiä korkeempi ku muut portaat. Vitun hienosti rakennettu, kiitos Brian rakkaani. Kurkkaan keittiöön, missä Wed pitelee Ericin päätä pystyssä. Ericiltä valuu valkoista mössöä suusta. Wed veikkaa, että Eric on saanu epileptisen kohtauksen katsoessaan netistä jotain sairaita optisia harhavideoita, jotka on kielletty epileptikoilta. Sitten ilmeisesti kaatunut ja lyönyt jonkun osan haulikkoon joka roikkuu seinällä ladattuna ja se on nasauttanut seinään reijän. Vitun Brian, ei se kans ajattele mitään. Ladattu ase seinällä. Uskomaton urpo.

To be continued...