IRC-Galleria

Myötähäpeän puna nousee poskille ja en tiedä lyödäkö nyrkki paskaks seinään, itkeä, vaiko sittenkin nauraa. Ei mitään näistä vaihtoehdoista vaan oikea ratkaisu on vain vaihtaa kanavaa tai maisemaa. Kaikenmaailman räppipaska on MIELESTÄNI jäätävää kuraa, seassa muutama tykki, mutta niitä on yhtä harvassa kun simpukoissa helmiä. Tykkään konemusasta (perehtykää last.fm:ni bändeihin), mutta sitä vittua en ymmärrä että tehdään tahdin mittanen pätkä biittiä ja vedetään se suurinpiirtein toistolle ja puhutaan päälle? Itserakkaat sanat tekee siitä musasta vielä paskempaa. Lyriikat menee suurinpiirtein näin "Vittu pussailen olkapäätä ja sä oot ihan näätä. Lähe vittuun täältä, tai sullei oo koht enää päätä. Kelaa kuin mä sut hakkaan, muovipussiin pakkaan ja jokeen pussis nakkaan. Oot säälittävä paska etkä saanu mua hengiltä taaska, vaikka yritit, sä silti tyrit, pitkän aikaa pyrit ja muita syrjit.... JNEE" (tuo olis siis aivan tuulesta temmattu) Mutta kuitenkin, mitä vitun järkee on tuommosissa lyriikoissa? Ketä kiinnostaa kuunnella rätisevää biittiä johon on puhuttu päälle siitä kuinka mäkin olisin mun kaa? Hevaribändit sentään soittaa vittu iha ite kaiken! PITTIVITTUVERTAHIKEEKYYNELEITÄ JA HIUKSISSA RASVAN JA PASKAN hajun unohtumaton kombinaatio. Lisänä raakaa lihaa, lateksia, seassa haisee vanha viina ja keltaiset sormet heiluu ilmassa. Räkä valuu ja liha tummuu. kaiken sian veren ja suolenpätkien jälkeen tullaan kotiin, hakataan paksuna oleva akka kotona ja suihkuun !
Tällaisiä ihmisiä kutsutaan muusikoiksi.

Kiitos ja hyvää yötä luuserit.