Miksi ihmisten luonne muuttuu ku ne rakastuu?
Miksi ei voi enää lähteä kavereiden kanssa mihinkään ilman että seurustelukumppani tulee mukaan vahtaamaan?
Miksi siitä saatanan toisesta osapuolesta on jauhettava kokoajan? Eikö muusta voi enää puhua?Ja ihn kuin kaikki ei olisi jo tiennyt että seurustelette?
Miksi minua pyydetään vain silloin "ku tolla yhellä on ne ja ne harkat"? Eikö kaverit pidä laittaa kuitenkin etusijalle, tai ne hylkää eron tullen?
Tuntuu vaan siltä, että olen korvike poikaystävällenne.
Enää ei lennä kaikki hauskat jutut. Eikä tule mieleenkään ryypätä samaan tahtiin, ettei tee mitään typerää. "En voi lähtee ennen kun kysyn luvan" Siis mitä vittua, ei kukaan omista ketään! Mitä turhaa varjelua ja vaalimista suhde on olevinaan. Feikkaako kaikki itsensä ja yrittää tahallaan miellyttää toista osapuolta. ELI valehtelee, että on ihanampi mitä oikeesti on??
Hah, eli valehteleminen ja kertomattajättäminen on suhteen pohja. Hyvin menee?
Ite tein sen virheen kerran, että olin vaan ja nyhjäsin jätkäkaverini kanssa. Kaverit kaikkos ja kun ero tuli, missä kaikki oli? -Ei missään. Kaverit tekivät siis minulle sen mitä minä heille ja se oli mulle oikein.
Minulle on tehty niin monesti ja silti jaksan yrittää jatkaa ystävyyttä, mutta kun se ero tulee, huomaakin ettei ole enää mitään yhteistä. Mitään mistä puhua tai mille nauraa.
Olen edelleen sitä mieltä, että se kuka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!
Miettikää nyt oikeesti tarkasti seuraavat siirtonne täs shakissa. Yks väärä siirto on SHAKKI (poikaystävä) ja toinen on MATTI (kaverit).
"This is only a game." -MM
Elämä on vain peli; joko häviätte sen surkeasti tai voitatte sen. (Tässä tapauksessa olette hävinneet sen. Game over, menetitte minut.)