Kun uni valtasi pikku prinssin, otin hänet syliini ja lähdin kulkemaan edelleen. Olin liikuttunut. Minusta tuntui, kuin olisin kantanut haurasta aarretta.
Minusta tuntui jopa siltä, kuin ei Maan päällä olisi ollutkaan mitään sen hauraampaa. Katselin kuunvalossa kalpeata otsaa, suljettuja silmäluomia, hiussuortuvia, jotka värisivät tuulessa ja ajattelin: "Se, mitä näen on vain kuori. Kaikista tärkein on näkymätöntä.."