Suojassa maan kämmenellä
Muistatko vielä, kun olit tuulenpoika,
kun olit pilvi, kun olit elämänhuuto, joka herätti
meidät näkemään miten pienestä se rakkaus kasvaa
ja miten vahvat ja herkät kädet tarvitaan tätä lahjaa,
tätä ihmettä kantamaan, ja miten se jo nyt
hyräilee omaa lauluaan?
Me voimme olla mukana pienen hetken, yhden elämän.
Täällä jokainen vuorollaan täyttää oman tehtävän.
Olla suojeleva terälehti tai puu, jonka läpi käy
hemmotteleva helle, tuhannet tuulet ja tuiskut.
Ja näitä kaikkia tarvitaan - ja meitä kaikkia.
Sillä me olemme mukana sukupolvien ketjussa.
Me olemme lapsia, vanhempia, me olemme aikuisia.
Me olemme nuppuja kaikki, täyteen kukkaan heräämässä,
ihmisten joukossa, suojassa maan kämmenellä.