IRC-Galleria

Tajusin tossa et huome tulee mummin kuolemast 2vuotta täyteen.. Miten tää aika voi mennä näin nopeesti..? Nyt on taas niin masentava olo, ku ei voi käydä missää haudallakaan..

Mut joo huomen Hesaan koiranäyttelyyn.. toivottavast siel sit pärjätää..

Kielikoru tulee sit mun suuhun todennäkösest 21pv.. En jaksa venaa sinne asti.. Nyt viel suurempi himo ku Mia sen otti.. :D Koht lähen taas nuokkaril jumittaa.. sie tulee aina jumitettuu niinku kaikki tietää..

Suojassa maan kämmenellä


Muistatko vielä, kun olit tuulenpoika,
kun olit pilvi, kun olit elämänhuuto, joka herätti
meidät näkemään miten pienestä se rakkaus kasvaa
ja miten vahvat ja herkät kädet tarvitaan tätä lahjaa,
tätä ihmettä kantamaan, ja miten se jo nyt
hyräilee omaa lauluaan?

Me voimme olla mukana pienen hetken, yhden elämän.
Täällä jokainen vuorollaan täyttää oman tehtävän.
Olla suojeleva terälehti tai puu, jonka läpi käy
hemmotteleva helle, tuhannet tuulet ja tuiskut.
Ja näitä kaikkia tarvitaan - ja meitä kaikkia.

Sillä me olemme mukana sukupolvien ketjussa.
Me olemme lapsia, vanhempia, me olemme aikuisia.
Me olemme nuppuja kaikki, täyteen kukkaan heräämässä,
ihmisten joukossa, suojassa maan kämmenellä.

"Voi miten pieni sinä olet,
niin tietämätön maailman menosta.

Pienin silmin ympäristöäsi tutkit,
moneen syliin niin haluttu.

Rakastavassa kodissa äidin, isän ja Pinja-siskon kanssa on hyvä kasvaa isoksi pojaksi.

Lähetän suojelusenkelin sänkysi laidalle suojelemaan elämääsi."

Olkoon ylläsi siunaava käsi
rakas lapsemme pikkuinen.
Olkoon Ystävä vierelläsi
sinun matkaasi suojellen.

Saakoon enkeli teitäsi johtaa
halki valon ja pimeän.
Mitä tahansa matkalla kohtaa, aina sinua auttaa hän.

Kun uni valtasi pikku prinssin, otin hänet syliini ja lähdin kulkemaan edelleen. Olin liikuttunut. Minusta tuntui, kuin olisin kantanut haurasta aarretta.

Minusta tuntui jopa siltä, kuin ei Maan päällä olisi ollutkaan mitään sen hauraampaa. Katselin kuunvalossa kalpeata otsaa, suljettuja silmäluomia, hiussuortuvia, jotka värisivät tuulessa ja ajattelin: "Se, mitä näen on vain kuori. Kaikista tärkein on näkymätöntä.."

Sinä saavuit kuin valo huhtikuun,
kaikki muuttui, jäi entinen.
Näen pehmeät kädet ja silmät ja suun.
Olet aarteemme pikkuinen.

Sinä kotisi tänne luoksemme teit,
sinä aikamme otit ja unemme veit.
Mutta se mitä annat on suurempaa:
näytät mitä on rakastaa.

*Tiedän nyt, on sun parempi näin.
Kivut, tuskat takana päin.
Ansaitset unen rauhaisan ja
kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi (rakkaani) kyyneleet nää,
Ne rakkautta on ja ikävää.
*Hiljaa varjossa pihlajan
on suojassa muisto rakkaimman.
Tiedän satusilmäin nyt sammuneen,
olet vihdoin päässyt ikiuneen.
Päättyi taival maallinen,
jäi muisto kaunis ikuinen.
Hiljaa varjosta pihlajan,
löytyy lepopaikka rakkaimman.
*Nyt olet vapaa ja mukana tuulen.
Saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento,
olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotat meille hyvää yötä.

Etsi yhteisö joka kuvaa minua parhaiten,
linkitä se sitten tähän,
koipioi omaan päiväkirjaasi,
ja katso mitä muut ajattelevat sinusta.

joo siis mun toisen mesen saa lisäillä ihan rauhassa.. se on kielisuudelma@hotmail.com