Niin ihan kirjaimellisesti suoraan sanottuna mun päässä pyörii tällä hetkellä kaikkee paskaa, että oksat pois. Haluis ymmärtää mistä tää kaikki tulee, mut ei voi. Kun osais edes selittää mitä siel on niin ois hyvä. Nyt parin päivän aikana olen varmaan kuluneen alkuvuoden paineet kaikki itkenyt pois ja vieläkin tekis vaan mieli itkee. Olen ollut niin kova ja yrittänyt näyttää, et muhun ei satu, mut muhun sattuu ja oikeesti niin hemmetisti.
Ensinnäkin muhun sattuu tää parin vuoden lapsenhankinta uurastus. Mikä mussa on vikana ettei lasta tahdo kuulua. Lapsi tois niin sisältöä tähän meikäläisenkin elämään. Mun kuukautiset kulkee sillai tyyliin kerran puolessa vuodessa. Joten lastentekoon ei voi oikein näitä ovulaatiotestejä ja muita härveleitä käyttää. Ja seksi on nykyisin vaan pakkopullaa. Ei siitä enää nauti niinkuin ennen.
Toiseks mun vanhemmat eros alkuvuodesta. Ne oli 21vuotta yhdessä. Molemmat on mulle yhtä tärkeitä. Mut kuiteski muhun sattuu se et ne on eronneet. Ku ei sitä ikinä omalle kohdalleen olisi toivonut.
Kolmanneks ja ehkä viimeiseksi tässä tekstissä, mutta ei todellakaan mun elämässä. Tää fuckin PANIIKKIHÄIRIÖ. Kun se iskee siitä ei sitten meinaa tulla loppua. Olen lopettanut lääkkeiden syönninkin ihan sen takia, et voisin elää normaalia elämää, mut olen tainut huomata ettei siit ilman lääkkeitä tule yhtikäs mitään.
Auta mua, mä hajoon..